Matkalla parempaan oloon

Viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran tilanne,  että lipsuin lupauksestani. Olimme kylässä ja välipala-aika oli juuri silloin. Tarjolla ei ollut terveellistä ja kasvispitoista syömistä,  joten päädyin syömään banaanin, sipsejä ja karkkia. Kotona jatkoin herkuttelua, mutta pysyin lupauksessani ja söin ensin terveellisen lautasellisen ruokaa. Kohtuudessa pysyin ja olen tyytyväinen. Tämä menee juuri niin kuin pitää.

Muuten tämän alun aikana on sopimuksessa pysyminen ollut helppoa. Kun en mistään joudu luopumaan, ei terveellinen syöminen tuota suurta tuskaa. Olen itseasiassa syönyt herkkuja vain muutaman kerran ja silloinkin todella maltillisesti (n. 25 g/kerta). Kun syön paljon kasviksia ja ruokarytmi on säännöllinen,  ei kovaa himoa makeaan ja rasvaiseen ole. Ilmeisesti olen viime vuosina korvannut syömisiä paljonkin noilla epäterveellisillä herkuilla, koska niitä on todellakin mennyt! 

Kehossa olen huomannut paljon muutoksia. Joulun jälkeen söin närästyslääkettä kuin karkkia. Korvensi kaiken aikaa, yöllä mahansisältöä nousi ylös ja heräsin siihen vähän väliä. Tänään havahduin siihen, että en ole lääkettä tarvinnut enää ollenkaan. Ei korvenna eikä polta, vaikka olen syönyt reilusti kasviksia, joista aiemmin on tullut närästystä. Suussani oli myös jonkinlainen tulehdus. Kieli tuntui karhealta ja sitä kirveli ja poltteli. Myös tuo vaiva on tiessään. Lisäksi olen paljon virkeämpi ja energisempi. Koko syksyn olin tavattoman väsynyt, enkä tuntunut jaksavan mitään. Tämäkin asia tuntuu hiljakseen korjautuvan. Turvotuksia on lähtenyt ja housut tuntuvat mukavammilta päällä. Painosta en osaa sanoa mitään. Sopimukseen kuuluu, että en seuraa painoa. Mahdollisesti käyn vaa’alla sitten, kun otan seuraavan muutoksen mukaan. Saattaa olla, että en käy. Pitää vielä tutkailla omaa psyykeä. Kestänkö sen, jos paino ei olekaan pudonnut tai se on mielestäni pudonnut liian vähän? Ehkä on parempi keskittyä seuraamaan vain omaa oloa.