Tässä sitä mennään

Tästä tämä lähtee. Uusi elämä. Takana sitä on oikeastaan jo muutama viikko, mutta nyt vasta sain aloitetuksi tämän blogin.

Kuten kuvauksesta käy ilmi, olen koko aikuisikäni laihduttanut. Alkuun  laihdutin epäterveellisesti, olin syömättä tai söin mutu-tuntumalla. Painoa putosi,  mutta tuli myös takaisin korkojen  kera. Ajan myötä kiinnostus terveelliseen syömiseen kasvoi. Otin selvää ravinnosta ja ravitsemuksesta. Pudotin painoa fiksummin kuin nuorempana, mutta edelleen turhan kuurimaisesti, ottamatta opikseni, omaksumatta uusia tapoja. Paino nousi aina takaisin ja reilusti ylikin. Nyt keski-ikää lähestyessä painoni on korkeammalla kuin koskaan. Runsas ylipaino aiheuttaa ongelmia. Selkä on kroonisesti kipeä, jalat kipeytyvät liikunnasta, jaksaminen on heikkoa. Vielä ei ole mittareilla näkyvää sairautta. Verensokeri on normaali, verenpaine hyvä ja muutkin arvot kunnossa. Nyt tai ei koskaan on jotain tehtävä. Jotain, joka kestää lopun elämää.

Olen pureskellut tätä asiaa nyt vuoden päivät. Selvää on, että en varsinaisesti voi laihduttaa enää koskaan. Päämäärän on oltava muualla. On opittava tavat,  joilla kehoni tervehtyy, aineenvaihdunta elpyy ja alan voida paremmin. Painon putoaminen tulee siinä sivussa, mutta se ei voi olla tavoite. Aikaisemmat painokeskeiset yritykset ovat johtaneet tähän ikävään kierteeseen, jossa hyvä alku motivoi jatkamaan 3-6 kuukautta,  painoa putoaa paljon, mutta jumit painonpudotuksessa saavat luovuttamaan ja palaamaan vanhaan. Ei. Nyt on lähestyttävä asiaa aivan eri näkökulmasta.

Siihen, miten olen asian kanssa lähtenyt liikkeelle, palaan seuraavassa postauksessa.