Kesä on lopuillaan. Mihin se oikein meni? Eihän se ehtinyt kunnolla alkaakaan. Muistan vielä aivan tarkasti, kuinka parisen kuukautta sitten katselin ikkunasta ulos ja mietin, että tämä on nyt se vuoden paras aika: kevät on jo pitkällä ja kohta on kesä. Vuodenaika, jolloin elämä näyttää paljon paremmalta. No, kesä ei ehkä koskaan kunnolla saapunut, mutta paljon muuta on ehtinyt tapahtua.

Olen koko kesän paiskinut töitä ja saanut mukavasti rahaa säästöön. En ollut kesällä oman alani hommissa, itseasiassa työnkuvani oli äärimmäisen kaukana siitä, mihin olen kouluttautunut. Työ oli silti antoisaa ja ennen kaikkea tutustuin kesän aikana uusiin ihaniin ihmisiin, joiden toivon pysyvän matkassa mukana. Olisi ikävää, jos asian suhteen tapahtuisi niin sanottu ”ripari-efekti”: kovasti vakuutellaan omaa kiintymystä uusia tuttuja kohtaan ja sitä, kuinka tullaan pitämään yhteyttä jatkossakin, mutta jo parin viikon päästä huomataan, että hädin tuskin tervehditään kassajonossa. Toivottavasti niin ei käy.

Suurin muutos tapahtui reilu kuukausi sitten, kun muutimme miesystäväni kanssa yhteen. Elämänmuutos ei varsinaisesti päässyt aiheuttamaan minkäänlaista shokkia, sillä olemme käytännössä katsottuna eläneet saman katon alla jo viime vuoden loppupuolelta lähtien. Tulipahan vain puolen vuoden verran maksettua turhaan vuokraa tyhjästä asunnosta. En halua kuitenkaan ryhtyä pohdiskelemaan kaikkia niitä hukkaan heitettyjä euroja, sillä olen tottunut ottamaan asiat varman päälle: en vain tuntenut olevani valmis luopumaan omasta asunnostani, kuin vasta noin pari kuukautta sitten. Oma asunto toi jonkinlaisen turvallisuudentunteen. Tunteen siitä, että on paikka minne mennä, jos parisuhteessa tulisi sellaisia ongelmia, jotka vaatisivat omaa rauhaa. Eräänä aamuna se varmuus sitten tuli: en tarvitse omaa asuntoani enää, nyt olen valmis. Pian tämän jälkeen irtisanoin vuokrasopimuksen ja kuukauden irtisanomisajan aikana kannoin tavarani miesystäväni asuntoon.

Muuttourakka ei suinkaan päättynyt kuukausi sitten: muutamme pian uuteen asuntoon, jonka olemme yhdessä hyväksi todenneet. Se on meidän näköisemme koti. Lisäksi aloitan oman alani työt reilun viikon päästä. Jännittää, mutta toivon (ja uskon), että kaikki menee hyvin!

Ensi kertaan!