Tarina siitä, kuinka potentiaalisten ihmissuhteiden pilaaminen alkoi

Ajatuksia tiistailta 12. maaliskuuta 2013

 

Seuraava tarinahan ei missään herran rakkaudessa perustu tositapahtumiin…

On kesä. Se kuuma kesä ennen syksyä, jolloin kaikki muuttuu. Tyttö aloittaa syksyn tullen lukion. Tuona kesänä eräs poika iskee silmänsä tyttöön. Hän viettää koko kesän katsellen tyttöä kaipaavasti. Mutta vain kaukaa. Turvallisen välimatkan päästä. Koko kesän ajan poika on liian ujo lähestyäkseen tyttöä kasvotusten, joten päätyy kesän lopulla laittamaan tytölle internetissä viestin, jossa paljastaa tunteensa. Tyttö antaa pojalle mahdollisuuden ja he alkavat tapailla. Kesä vaihtuu syksyksi ja tyttö on kuin huomaamatta ihastunut tuohon herkkään ja mukavaan poikaan. Pojan äitikin kelpuuttaa tytön pieneksi miniäkseen ja on vallan ihastunut tämän hyviin käytöstapoihin ja kuulemma miellyttävään ulkonäköön. Kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin.

Koulu alkaa. Lukion ensimmäinen päivä. Jännittääkin hieman. Tytön katse kiertää ympäri salia. Aika vähän poikia meidän vuosikurssilla, hän ajattelee. Pian mieleen hiipii kuitenkin rauhoittava ajatus siitä, että oma kulta on jo löytynyt, ja on täysin yhdentekevää, vaikka salissa istuisi vain yksi poika. Mutta näköjään se yksi riittää. Tyttö näkee pojan, joka on niin ystävällisen ja helposti lähestyttävän näköinen, että olisi aivan helppoa vain nousta ja lähteä halaamaan tuota ihmeellistä lämpöä huokuvaa otusta. Poikakin huomaa tytön. Ei ehdi kulua kuin pari päivää kun he jo tapaavat koulun nurkalla. Molemmat ovat aistineet jonkin kummallisen yhteyden. Vai johtuuko kaikki vain hormonihöyryistä? Poika pyytää tyttöä jättämään poikaystävänsä. Tyttö ei suostu. Tyttö heittää vitsillä, että poika yrittäisi erästä luokkakaveriaan.

Poika päätyy yhteen tämän ehdotetun luokkakaverin kanssa. He seurustelevat monta vuotta. He saavat yhteisen lapsen ja menevät kihloihin.

Tyttö on onnistunut torjumaan kiusauksen. Vaan eipä tyttö aavistanut, että hän tulisi pian kohtaamaan jotain sellaista, joka muuttaisi hänen elämänsä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Eräänä päivänä tyttö tapaa koulussa toisen pojan. Tyttö ei saa katsettaan irti pojasta. Poika ei saa katsettaan irti tytöstä. He törmäävät toisiinsa hämmentävän usein koulun käytävillä. Aluksi se on vain pitkiä katseita. Pian he ryhtyvät kiusoittelemaan toisiaan aina tavatessa; hiuksia pörrötetään, olalle koputellaan ja kädet hipaisevat kuin vahingossa ihan ohimennen. Niin suloista ja viatonta. Tytön ystävät alkavat kiinnittää huomiota tapahtuvaan ja ovat ymmällään. Poika on sentään tyttöä pari vuotta ylemmällä vuosikurssilla, mikä tekee hänestä vielä entistä kiinnostavamman. Tyttö ja poika alkavat viettää aikaa yhdessä. Heillä riittää keskusteltavaa tunneiksi. Joskus heidän ei tarvitse edes puhua, vaan katse riittää kertomaan kaiken. Tyttö kirjoittaa päiväkirjaansa sanan ”sielunveli”.

Ai niin! Tytöllähän on poikaystäväkin…

Poikaystävä alkaa ihmettelemään tytön välttelevää käytöstä. Tyttö on toivottoman ihastunut toiseen. Poikaystävä alkaa luonnollisesti käyttäytyä marttyyrin tavoin, jolloin tyttö päättää lopettaa suhteen. Ei kasvotusten, vaan internetissä. Siellä missä kaikki alkoi. Tyttö tuntee itsensä pelkuriksi, ja sitä hän onkin. Tyttö pilaa pojan elämän moneksi vuodeksi eteenpäin.

Tyttö päättää keskittyä ”sielunveljeensä”. Suhde ei etene suuntaan eikä toiseen. Sielunveli katoaa.

Tyttö on yksin.