ByeBye Pullukka!
Ajatuksia torstailta 1. elokuuta 2013
Aion nyt posmottaa hienoista suunnitelmistani, jotka koskevat omien läskieni karkoittamista!
Syntyessäni olin normaali, noin 3,5 kilogrammaa painava vaaleanpunainen mötkäle, jolla oli kätilön mukaan soittajan pitkät sormet ja juoksijan jäntevät jalat. Täysikasvuisena saattaisin hyvinkin saavuttaa 180 cm pituuden. Voin jo tässä vaiheessa mainita, että sormien suhteen kätilö oli oikeassa, minusta tuli soittaja, mutta juoksijan jaloista en menisi vannomaan. Pituuskasvukin pysähtyi noin 165 cm tienoille.
Olin hoikka lapsi. Peruskoulussa olin välillä jopa hieman alipainoinen ja terveydenhoitaja uhkailikin tuon tuosta pakkosyöttämisellä. Söin ihan yhtä hyvällä ruokahalulla kuin muutkin lapset, en vain mahtanut ruipelolle ulkomuodolleni mitään. Paino ei noussut. Pullukat kaverini olivat kateellisia, koska Spice Girls-napapaita näytti päälläni hirmuisen hyvältä. Tuolloin en painoani paljon ajatellut.
Yläasteella olin vieläkin vähän ruipelo. Muilla tytöillä alkoi kasvaa rinnat, minulla pieni pömppömaha. Pömppis oli ihan söpö, mutta olisivathan ne tissitkin olleet ihan tervetulleet. Odottelen niiden tissien saapumista vielä tänäkin päivänä… Yläasteella paras ystäväni oli minua aika paljon kookkaampi joten sain kuunnella hänen läskeihin liittyvää valitusvirttään kolmen vuoden ajan.
Lukiossa oli aina hoppu. Tuli syötyä vähän mitä sattuu. Koulun vieressä oli kauppa, josta oli mukavaa hakea pikkunälkään vähän pizzaa. Koulun ruokalassa paistettiin munkkeja lähes joka päivä ja siellä se vasta olikin mukavaa mussuttaa munkkia suupielet sokerissa. Iltaisin rankan koulupäivän ja harrastusrupeaman jälkeen palkitsin itseni lähes joka ilta sipsipussilla ja muilla herkuilla, joita mässytin tyytyväisenä katsoessani television tarjoamaan laatuviihdettä. Tuudittauduin ajatukseen siitä, ettei hoikkuusgeenini anna ulkomuotoni repsahtaa.
Pömppis se vain kasvoi ja painaessani ylioppilaslakin päähäni, tajusin, että kiloja oli lukio-opintojen aikana tullut noin seitsemän lisää. Hälytyskellot eivät tosin soineet vielä tuossakaan vaiheessa kunnolla.
Yliopistossakin on kiire. Sielläkin on ruokala ja kahvila. Tarjolla on jos jonkinlaista herkkua, joihin voisi pikkuruisen opintotuksensa sijoittaa. Lihomista helpottaa luennoilla istuminen. Näiden opiskeluvuosien aikana olen huomannut, kuinka takapuoli pikkuhiljaa leviää luentosalin penkin reunojen yli. Liikkumaan et ehdi, ehei.
Tässä sitten eräänä päivänä istuskelin peilin edessä ja mietin, missä välissä mahani oli kasvanut niin valtaviin mittoihin. Ja vieläpä pömppömahana. Olen edelleen suhteellisen hoikka, mutta ongelmakohtani on vatsa. Tuntuu, että se on tullut jäädäkseen. Hoikkuusgeenini on kadonnut!
Olen kaavaillut itselleni operaatiota ”ByeBye Pullukka”:
- Lisää liikuntaa! Vähintään tunnin lenkki päivässä. Tai edes joka toinen päivä. Juoksuksikin voi pistää, jos sattuu huvittamaan.
- Jätä mässyt ja mussunmussut kaupan hyllylle.
- Voisi aloittaa jonkun säännöllisen ohjatun liikuntaharrastuksen…kahvakuula?
- Painoa on tällä hetkellä noin 63 kg. Jos saavuttaisin 57 kg, olisin tyytyväinen.
- Älä repsahda.
Aloittelin tätä operaatiota jo tänään, sillä kävin lenkillä. Toisaalta minulla on tätä tekstiä kirjoittaessani vieressäni suklaalevy. Ups…