Onnellisesti onneton

Ajatuksia sunnuntailta 10. maaliskuuta 2013

Olen viime aikoina pähkäillyt omaa elämäntilannettani ja tullut siihen lopputulokseen, että olen ”onnellisesti onneton”. En nyt oikein keksi parempaakaan termiä kuvaamaan nykytilannetta, jossa kaikki asiat ovat oikeastaan mallillaan, vaikka ne tarkemmin ajateltuna ovatkin aivan päin mäntyä.

Kaikkihan on siis hyvin. Pieniä perittyjä (ja itse aiheutettuja) terveysongelmia lukuunottamatta minulla pyyhkii hyvin. Elämästäni elämisen arvoisen tekeviä seikkoja ovat mm. seuraavat:

• Opintoni ovat hyvällä mallilla. Olen kaikessa ahkeruudessani puskenut töitä kuin pieni orava ja unohtanut viime aikoina lähes kaiken sosiaalisen elämän ylläpitämisen. Yliopisto-opiskelu on siis hyvää vauhtia ajamassa minua tutkijan homeiselle ja tunkkaiselle uralle. Tai vaihtoehtoisesti nunnaluostariin valamaan kynttilöitä.
• Minulla on rakastava perhe. Vanhemmat ovat tukeni ja turvani ja luultavasti he ovat vielä suhteellisen ylpeitä tyttärensä saavutuksista. Ainakin akateemisista.
• Ystäviä on niin paljon, että en aina oikein muista tasapuolisesti pitää heihin yhteyttä. Onneksi he kuitenkin vaivautuvat kaivamaan minut silloin tällöin koulukirjojen alta, viemään lenkille, shoppailemaan, syömään tai joskus jopa avuliaasti kaatavat alkoholia kurkustani alas, että saan hieman rentoutua.
• Jos ryhdytään tarkemmin ajattelemaan, niin omat asiani ovat paljon paremmin, kuin useilla ystävilläni ja tuttavillani. Osa on edelleen hakoteillä oman tulevaisuutensa osalta, he eivät tiedä mitä haluavat isona tehdä ja sen vuoksi karkaavat vähän väliä maailman eri kolkkiin sitä pohdiskelemaan. Toisaalta olen kateellinen moisesta spontaaniudesta ja vapaudesta, mutta pahimpina kateuden hetkinä olen vain ajatellut, että nämä ihmiset saattavat vielä viidenkympin kriisin tienoilla jahkailla eri opiskelumahdollisuuksien välillä kesken joogaretriitin jossain siellä missä lienevät. Lopulta he päätyvät johonkin sellaiseen työhön, johon he lähtevät aamusta toiseen naama nyrpeänä ja ainoastaan seuraava viikonloppu/loma mielessään. On tietenkin olemassa vaihtoehto, että he löytävät rikkaan miehen, joka tuo taloudellisen turvan.
• Ja onhan noita syitä…

Syy, joka tuntuu nyt vievän tuolta omalta onnellisuudeltani sijaa, on tietynlainen yksinäisyys. Tällä tarkoitan nyt sitä, että ihmiset ympäriltäni ovat pariutuneet ja elävät pienessä parisuhdekuplassaan, ja nekin muutamat, jotka ovat sinnitelleet sinkkuina, pariutuvat tätä nykyä niin nopeasti, että en oikein tohdi pysyä mukana. En varsinaisesti kärsi tästä yksinäisyydestä, sillä osaan olla myös yksin, mutta kieltämättä eteen on alkanut tulla hetkiä, jolloin olisi mukavaa jakaa arki jonkun toisen kanssa.