… nimittäin pariutumiseni suhteen.

Tässä jälleen ajatuksia maanantailta 19.8.2013

Tapasin tässä jokunen aika sitten pari ystävätärtäni. En ollut nähnyt kumpaakaan heistä aikapäiviin, joten odotin kuulumisten vaihtamista innokkaasti. Molemmat ystäväni ovat jo muuttaneet pois kotipaikkakunnaltamme, mutta he käyvät silloin tällöin täällä levittämässä huhua siitä, kuinka ruoho on aidan toisella puolella niin paljon vihreämpää.

Vähän taustaa kummastakin ystävästäni:

Neiti A tapasi miehen ja muutti tämän perässä toiselle paikkakunnalle. Ennen tätä iloista käänteentekevää kohtaamista ystävättäreni vietti aika riehakasta elämää, johon kuuluivat tiiviisti alkoholin runsas kulutus ja alati vaihtuvat miehet. Nyt arkeen kuuluu ihana yhteinen koti, mukava työ ja hyvän haban omaava mies. Elämä on muuttunut paremmaksi.

Neiti B taas on aikamoinen kosmopoliitti ja matkustelu onkin hänelle elämäntapa. Hän osaa suomen lisäksi puhua varmaan yli viittä muuta kieltä ja puhuukin mielellään kielillä meille kotimaan kamaralle juurtuneille ystävilleen. Hän ei ole koskaan oikein syttynyt suomalaisille perusjannuille, joten seura on etsitty aina ulkomailta tai Suomeen eksyneistä turisteista. Kirjahylly on täynnä matkaoppaita ja sanakirjoja, jotka kattavat matkustamisen kannalta hyödylliset lauseet aina kahvikupposen tilaamisesta seksuaalisen kanssakäymisen ehdottamiseen.

Siinä me sitten istuimme juttelemassa mukavia. Tietysti puhe kääntyi jossain keskustelun vaiheessa miehiin. Kävimme ensin läpi Neiti A:n onnellisella tolalla olevat miesasiat. Seuraavaksi Neiti B valotti meille hurjia ulkomaanmatkojaan ja samaan hengenvetoon demonstroi seksin ehdottamista viidellä eri kielellä. Kun olisi ollut minun vuoroni kertoa kuulumiset, kukaan ei kysynytkään mitään. Olimme siihen asti kiinnostuneena kyselleet jokaisen kuulumiset, mutta minun vuoroni koittaessa saapui ainoastaan hiljaisuus.

Ymmärsin, että tähän on tultu. Jopa ystävättäreni ovat menettäneet toivonsa minun suhteeni. Kukaan ei kysy, sillä kaikki tietävät, ettei minulla kuitenkaan ole mitään meneillään (vaikka sehän ei ole totuus, sillä minulla on ollut useitakin mukavia ”keskusteluhetkiä” erään herran kanssa…) Joskus menneinä vuosina olen pysynyt salaperäisenä, kun joku on tullut tivaamaan miesasioistani. Olen kiemurrellut epämiellyttävästä kysymyksestä ulos toteamalla, että on säpinää, mutten vain halua vielä paljastaa enempää. Ehkä he ovat jo silloin rivien välistä ymmärtäneet, ettei minulla ole muita kuin itseni, eivätkä siksi jaksa olla enää kiinnostuneita. Epäonnistuja mikä epäonnistuja.

Taisihan tuo parisuhteessa oleva Neiti A jossain keskustelun käänteessä todeta ne maagiset sinkkujen korviin särähtävät sanat: ”Kyllä sinäkin vielä jonkun löydät.”

Hei, mutta jos tästä asiasta nyt pitää jotain positiivistakin löytää, niin eipähän äitini tarvitse olla enää ainoa toivonsa menettänyt!

Tällaisissa tunnelmissa täällä. Mitenkäs siellä?