Ajatuksia maanantailta 25. maaliskuuta 2013

En voi sanoa, että minulla olisi elämäni aikana ehtinyt olla kovin monta miestä. Kuitenkin nämä muutamat, joiden kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä, ovat osoittautuneet…no, aika hassuiksi tapauksiksi. Olen seuraavissa kuvauksissa antanut jokaiselle lempinimen, joka jokaisen herran kohdalla kumpuaa juurikin näistä hassunhauskoista luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista. Ja ennen kuin kukaan ehtii urputtamaan: Kyllä! Tiedän, että jokaisessa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme, mutta joskus ne huonot puolet ovat vain liian huonoja.

”Tossun alla on hyvä olla”

Herkkä ja ihana poika. Olimme tosin vielä lapsia silloin, kun seurustelimme, mutta hän oli jo silloin huomaavainen ja hellä. Hän viihtyi hyvin tossun alla, usein jopa totesi, että siellä on sangen mukavaa olla. Minullehan se sopi, mutta jossain vaiheessa suhdettamme aloin tuntea itseni täydelliseksi natsiksi, eikä se ollutkaan enää yhtään mukavaa. Ainakaan minulle. Tunteemme eivät osoittautuneet molemmin puolin yhtä vahvoiksi ja sehän tietysti aiheutti ongelmia. Poika kaivautui pois tossun alta ja alkoi osoittaa mieltään. Ei siis mitenkään äänekkäästi meuhkaten, vaan alkamalla käyttäytyä täysin välinpitämättömästi allekirjoittanutta kohtaan. Kukaan ei tunnetusti tykkää marttyyreista, joten totesin, että kiitos riittää ja heihei! Täytyy kyllä myöntää, että silloin tällöin ikävöin tätä nyt jo mieheksi kasvanutta poikaa edelleenkin.

”Tummat silmät, ruskea tukka”

Kuten nimikin jo kertoo. Uskomattoman hyvännäköinen, kohtelias, erikoinen, valloittava ja hauska! Elämäni suurin ihastus/rakkaus tähän mennessä. Hänen kanssaan kävimme monen tunnin keskusteluita, mutta hiljaisuuskaan ei meitä vaivannut. Jollain tasolla tunsimme ehkä jotain elämää suurempaa yhteenkuuluvuutta. Tai ainakin minä tunsin. Harmi vain, että tämä tyyppi oli myös ongelmainen, masentunut, alkoholisoitunut ja ylipäätään täysin kehällä. Hänen erikoisosaamistaan olivat myös katoamistemput.

”Herra lapsellinen”

Tutustuimme yhteisen ystävämme kautta. Olimme miehen kanssa pitkään ystäviä, ennen kuin sain kuulla hänen tunteistaan minua kohtaan. En kuitenkaan tuntenut samoin ja yritin kynsin hampain pitää meidät ainoastaan hyvinä ystävinä. Kun mies sai tietää, etten halua hänen kanssaan mitään ystävyyttä kummempaa, hän alkoi kiukutella pahaisen kakaran tavoin. Hän kielsi tunteensa minua kohtaan. Olin kuulemma typerä, koska olin niin tunnollinen opiskelija, tykkäsin pitää kotini siistinä ja ennen kaikkea pidin täysin vääristä elokuvista. Musiikkimakunikin oli suorastaan rahvaanomainen. Siis nämähän ovat hyviä ja järkeviä syitä, eikö vain? Emme ole nähneet toisiamme moneen vuoteen.

”Viikonloppu-römpsän metsästäjä”

Jälleen taitelijasielu. Jo ensimmäisillä treffeillä hän analysoi käsilaukkuni punaisen värin merkitsevän avoimuutta ja rohkeutta (lue: haarat ronskisti levälleen). Tämän miehen kanssa meidän oli mahdollista nähdä ainoastaan viikonloppuisin. Silloin mies oli 24/7 kiinni minussa, tutkiskeli nielurisojeni syvintä olemusta ja ehdotteli patongin heiluttelua asematunnelissa mitä epäsopivimmissa paikoissa. Lisäksi hän kaipasi entistä tyttöystäväänsä, joka oli vaihto-oppilasvuotensa jälkeen palannut kotiseuduilleen jonnekin Venäjän perukoille. Lopulta mies kyllästyi minuun ja totesi rintavarustukseni olevan aivan liian pieni hänen makuunsa. Kaivaten hän taisi siinä samalla muistella idän siskon pulleita purjeita.

”En mää uskalla ilman viinaa”

Tämän miehen tapasin baarissa. Ujon oloinen tapaus, mutta jotenkin todella sympaattinen. Hauska yhteensattuma oli se, että asuimme samalla asuinalueella, vain parin talon päässä toisistamme. Tapasin häntä aina vain baarissa. Siellä hän kännissä kuin käki ja uskalsi olla rohkea alfauros. Pari kertaa näimme myös asuinalueemme pihalla. Keskellä yötä. Hän oli kännissä. Niinpä… Kerran suudellessamme hampaamme kolahtivat yhteen. Minua alkoi naurattamaan, mutta hän taisi saada kovia traumoja tapahtuneesta, koska ei enää koskaan soittanut minulle. Tarinamme oli siis lyhyttäkin lyhyempi. Nykyään törmäämme välillä ruokakaupassa ja hän selvästi leikkii piilosta kanssani.

”Amis”

Yritin lukioaikana vältellä kyseiseen ihmisryhmään kuuluvia miehiä parhaani mukaan, koska en uskonut meillä olevan mitään puhuttavaa. Jotenkin kummallisesti päädyin kuitenkin treffeille yhden lajin edustajan kanssa. Päiväkirjastani löytyy yksi hänen fiksuakin fiksummista ajatuksistaan ja se kuuluu näin:

”Lukiolaiset, jotka luukuttaa musaa ja ajelee autoillaan ympäri kaupunkia, on vähän säälittäviä. Ne on vähän sellasia väliinputoajia, ku ei ne oo oikein oikeita amiksia…”

Treffien päätteeksi hän tivasi minulta, miksei autoni taustapeilissä heilahtele karvanoppia. Kaasutin pois paikalta. Hänelle jäi valitettavasti pakkomielle minusta, ja hänellä olikin tapana pommittaa minua lukuisilla tekstiviesteillä ja puheluilla kuukausien ajan. Jokaisessa viestissä oli muisutus välillämme hohkaavasta kemiasta. Jonkin ajan kuluttua hän kai ymmärsi, etten ollut kiinnostunut.

”Herra kaikin puolin sairas”

Tämä ihminen lukeutuu elämäni suurimpiin virheisiin. Menin ihastumaan häneen, ellen jopa rakastumaan, vaikka hän oli täysin sairas. Ihan oikeasti sairas: mieleltään ja muutenkin. Hän oli narsisti ja hyväksikäyttäjä. Hänellä oli outo tarve panna kaikkea, mikä liikkuu. Hän on kaatanut varmaan suurimman osan tämän kaupungin naisista ja siinä samalla saanut aikaan paljon pahaa. Hänellä oli monta naista kierroksessa samaan aikaan. Sitoutumiskammoakin löytyi, avioerojakin kun oli jo liuta takana. Ymmärsin onneksi irrottautua hänestä ajoissa, vaikka hän ehtikin haavoittaa minua monipuolisesti yhdessäolomme aikana. Myöhemmin hän löysi itselleen ilmeisesti täysin omaa tahtoa ja ajattelun taitoa vailla olevan naisen ja pisti tämän nopella aikataululla paksuksi.

”Kakkakapina”

Hän olisi voinut olla unelmieni mies ja tervetullutta vaihtelua näihin edellisiin tuttavuuksiin. Mutta miksi, oi miksi hänen täytyy suhtautua naisten aineenvaihduntaan niin paheksuvasti?