Tarina siitä, kuinka potentiaalisten ihmissuhteiden pilaaminen alkoi

Ajatuksia tiistailta 12. maaliskuuta 2013

 

Seuraava tarinahan ei missään herran rakkaudessa perustu tositapahtumiin…

On kesä. Se kuuma kesä ennen syksyä, jolloin kaikki muuttuu. Tyttö aloittaa syksyn tullen lukion. Tuona kesänä eräs poika iskee silmänsä tyttöön. Hän viettää koko kesän katsellen tyttöä kaipaavasti. Mutta vain kaukaa. Turvallisen välimatkan päästä. Koko kesän ajan poika on liian ujo lähestyäkseen tyttöä kasvotusten, joten päätyy kesän lopulla laittamaan tytölle internetissä viestin, jossa paljastaa tunteensa. Tyttö antaa pojalle mahdollisuuden ja he alkavat tapailla. Kesä vaihtuu syksyksi ja tyttö on kuin huomaamatta ihastunut tuohon herkkään ja mukavaan poikaan. Pojan äitikin kelpuuttaa tytön pieneksi miniäkseen ja on vallan ihastunut tämän hyviin käytöstapoihin ja kuulemma miellyttävään ulkonäköön. Kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin.

Koulu alkaa. Lukion ensimmäinen päivä. Jännittääkin hieman. Tytön katse kiertää ympäri salia. Aika vähän poikia meidän vuosikurssilla, hän ajattelee. Pian mieleen hiipii kuitenkin rauhoittava ajatus siitä, että oma kulta on jo löytynyt, ja on täysin yhdentekevää, vaikka salissa istuisi vain yksi poika. Mutta näköjään se yksi riittää. Tyttö näkee pojan, joka on niin ystävällisen ja helposti lähestyttävän näköinen, että olisi aivan helppoa vain nousta ja lähteä halaamaan tuota ihmeellistä lämpöä huokuvaa otusta. Poikakin huomaa tytön. Ei ehdi kulua kuin pari päivää kun he jo tapaavat koulun nurkalla. Molemmat ovat aistineet jonkin kummallisen yhteyden. Vai johtuuko kaikki vain hormonihöyryistä? Poika pyytää tyttöä jättämään poikaystävänsä. Tyttö ei suostu. Tyttö heittää vitsillä, että poika yrittäisi erästä luokkakaveriaan.

Poika päätyy yhteen tämän ehdotetun luokkakaverin kanssa. He seurustelevat monta vuotta. He saavat yhteisen lapsen ja menevät kihloihin.

Tyttö on onnistunut torjumaan kiusauksen. Vaan eipä tyttö aavistanut, että hän tulisi pian kohtaamaan jotain sellaista, joka muuttaisi hänen elämänsä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Eräänä päivänä tyttö tapaa koulussa toisen pojan. Tyttö ei saa katsettaan irti pojasta. Poika ei saa katsettaan irti tytöstä. He törmäävät toisiinsa hämmentävän usein koulun käytävillä. Aluksi se on vain pitkiä katseita. Pian he ryhtyvät kiusoittelemaan toisiaan aina tavatessa; hiuksia pörrötetään, olalle koputellaan ja kädet hipaisevat kuin vahingossa ihan ohimennen. Niin suloista ja viatonta. Tytön ystävät alkavat kiinnittää huomiota tapahtuvaan ja ovat ymmällään. Poika on sentään tyttöä pari vuotta ylemmällä vuosikurssilla, mikä tekee hänestä vielä entistä kiinnostavamman. Tyttö ja poika alkavat viettää aikaa yhdessä. Heillä riittää keskusteltavaa tunneiksi. Joskus heidän ei tarvitse edes puhua, vaan katse riittää kertomaan kaiken. Tyttö kirjoittaa päiväkirjaansa sanan ”sielunveli”.

Ai niin! Tytöllähän on poikaystäväkin…

Poikaystävä alkaa ihmettelemään tytön välttelevää käytöstä. Tyttö on toivottoman ihastunut toiseen. Poikaystävä alkaa luonnollisesti käyttäytyä marttyyrin tavoin, jolloin tyttö päättää lopettaa suhteen. Ei kasvotusten, vaan internetissä. Siellä missä kaikki alkoi. Tyttö tuntee itsensä pelkuriksi, ja sitä hän onkin. Tyttö pilaa pojan elämän moneksi vuodeksi eteenpäin.

Tyttö päättää keskittyä ”sielunveljeensä”. Suhde ei etene suuntaan eikä toiseen. Sielunveli katoaa.

Tyttö on yksin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Sinkkuus – joskus siitä nauttii ja joskus se ketuttaa

Ajatuksia maanantailta 11. maaliskuuta 2013

 

Mitä minä ajattelen sinkkuudesta? Tai siis lähinnä omasta sinkuudestani.

Lähden positiiviselta kannalta ja listailen hyviä puolia:

1. Saan tulla ja mennä ihan oman mieleni mukaan. Jos tanssijalka vipattaa lauantai-iltana, voin kylmän rauhallisesti vetää ykköset päälle ja lähteä pitämään hauskaa. Kukaan ei laittele perääni mustasukkaisia viestejä ja valvo kotona varmana siitä, että olen tanssahtelujen aikana liimautunut jonkun Heikin tai Antin kylkeen ja vähän ennen valomerkkiä pujahtanut kyseisen kaksilahkeisen (tai molempien!) kanssa muhinoimaan baarin vessaan. Tai lähtenyt vaikkapa jatkoille!

2. Vastavuoroisesti minun ei tarvitse menettää mielenterveyttäni joka kerta, kun parempi puoliskoni lähtee viettämään iltaa. Minun ei tarvitse lähetellä hänen peräänsä mustasukkaisia viestejä, ja olla varma siitä, että kultani seuraav on lyöttäytynyt joku aivoton metrin pituisilla hiuslisäkkeillä ja luonnottoman suurella rintavarustuksella varusteltu naisenkuvatus. Myöskään kaupungilla yhdessä kulkiessamme minun ei tarvitse tehdä salapoliisin työtä sen suhteen, mihin vieressäni kulkeva mieheke silmänsä iskee.

3. Saan syödä mitä haluan ja milloin haluan. Jos jonakin päivänä ruokahalua ei yksinkertaisesti vain ole, voi ruokailun hyvillä mielin jättää väliin ja jäädä odottelemaan päiviä, jolloin nälkä taas iskee. Naiset tuntuvat muutenkin ottavan parisuhteessa keittiöpiian roolin. Vihaan yli kaiken sitä, kun eräs ystäväni joutuu aina kesken parhaimpien juttutuokioiden pinkomaan kotiin valmistamaan töistä kotiin palaavalle muruselleen viiden tähden illallista. Mies ei voi olla niin avuton, ettei pahimpaan nälkäänsä löydä kaapista hieman Reissumiestä ja sen päälle sipausta Oivariinia.

4. Nykymiehillä tuntuu olevan ongelma naisten luonnollisen aineenvaihdunnan kanssa. Ainakin niillä miehillä, joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä. He aivan tosissaan luulevat, ettei nainen koskaan pieraise tai väännä torttua pönttöön. Pariin otteeseen olen tästä joutunut miehelle luennoimaan ja yrittänyt selventää, että mikäli naiset eivät esimerkiksi koskaan pieraisi, olisi koko maailman hamekansa noussut ilmaan ja lentelisi tälläkin hetkellä yläilmoissa pidättelemänsä kaasun voimin. Siispä on erittäin vapauttavaa tehdä tarpeensa vaikka avoimin ovin ja lukea siinä samalla vaikka päivän lehti. Erityisen kivaa on myös makoilla sohvalla H&M:n ”pierushortseissa”, ja pöräytellä niin, että lahkeet vain lepattavat.

5. Voin villisti katsella ympärilleni liikkuessani ulkona ja pitää silmäpeliä kaikkien kivannäköisten vapaiden, ja miksei myös varattujenkin kaksilahkeisten kanssa.

6. Hirmuisen opiskelumotivaation vallitessa pystyn surutta syventymään koulutöideni pariin, eikä kukaan ole sotkemassa ajatuksiani.

7. Videovuokraamossa saan ihan itse päättää, mitä elokuvaa sinä iltana katsotaan. Niin ja ne leffan kaveriksi ostetut irtokarkitkin ovat kaikki vain minulle.

8. Minun ei tarvitse väkisin vääntää itseäni anopin suosioon, kun en kuitenkaan loppupeleissä tule hänelle kelpaamaan.

Mutta toisaalta taas…:

1. Ketään ei varsinaisesti kiinnosta missä, mihin ja kenen kanssa juoksentelen. Voin lähteä baarista jatkoille vaikka viidenkymmenen hepun kanssa, eikä kukaan tunne tarvetta mustasukkaisuuteen.

2. Minulla ei ole ketään, ketä kaivata. Kaupungillakin vastaan tulee vain toisiaan hipsuttavia pariskuntia ja itse raahustan yksikseni eteenpäin seuranani vain silloin tällöin kädessä roikkuva laihan oloinen kauppakassi.

3. Yksin syöminen on välillä hieman tylsää. Säälittäväksi itsensä tuntee vähintään siinä vaiheessa, kun syömisen lomassa ryhtyy kommentoimaan televisioruudun tapahtumia ääneen. Lisäksi yksin tulee usein syötyä epäterveellisesti. Olisi kieltämättä mukavaa osoittaa rakkauttaan toista ihmistä kohtaan valmistamalla tälle maukas ateria.

4. Yhdessä piereskelykin voisi olla ihan huvittavaa puuhaa…

5. Toisen naisen asema ei koskaan ole helppo, eikä siinä koskaan tule voittamaan ykköspalkintoa.

6. Opiskelumotivaatio pysyisi korkealla, jos olisi joku toinen kannustamassa, auttamassa ja vaikka jakamassa viisauttaan.

7. Videovuokraamossakin sitä tuntee olonsa vähän säälittäväksi, kun muut asiakkaat (lue pariskunnat) valitsevat romanttisia komedioita ja itse valitsen jonkin draaman, jota katsoessa tulen varmasti itkemään ja tunnen taas oloni astetta surullisemmaksi. Vaihtoehtoisesti valitsen action-pätkän, jossa veri lentää ja pääosan esittäjien keskinäinen suhde perustuu kuumaan fyysiseen kanssakäymiseen, joka päättyy petturuuteen tai jommankumman kuolemaan. Niin ja ne videovuokraamoiden karkit ovat pahoja ja epähygieenisiä.

8. Olisi kivaa, jos joku kutsuisi minua miniäksi.

9. Last but not least… I need sex.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli