Tänään kävellessäni töistä kotiin olin väsynyt. Niin väsynyt, että itku meinasi tulla silkasta väsymyksestä. Totesin olleeni niin lomalla, että arkeen palaaminen tuntuu kohtuuttoman raskaalta ja vaikealta. Tällaisina hetkinä sitä erityisesti kaipaa sitä tiettyä. Ihmistä. Elämänsä ihmistä. Sitä, joka ottaa viimeistään illalla kainaloon, keittää teetä ja kysyy aidosti kiinnostuneena miten mulla menee. Sitä, jota kiinnostaa mun […]

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka on aina valmis auttamaan. Jolle sopii aina kaikki ja joka tekee kaikkensa, että toisella olisi hyvä olla. Joo, säälittävää, eikö. No. Sellainen minä kuitenkin olen. Liian epäitsekäs. Liian antelias. Liian helppo. Tiedostan kuitenkin tämän ”vikani”. Se ei silti tee siitä poisoppimista yhtään helpommaksi. Minua inhottaa välillä olla ihminen, joka sietää läheisiltä […]

Edellisessä postauksessa raotin hieman verhoa. Yksinäisyyden esirippua. Olen todella sosiaalinen ihminen, joka nauttii ihmisten seurasta. On mukavaa tavata ihmisiä, puuhailla asioita, olla äänessä ja kuunnella. Toki rajansa kaikella ja olen aina myös nauttinut jossain määrin yksin olemisesta. Olen kuitenkin koko aikuisikäni ollut parisuhteessa ja tottunut siihen, että kanssani on aina joku. Nyt viimeisen vajaan vuoden […]

…kun olisi niin paljon asiaa. Aloitan kuitenkin kertomalla siitä, miksi. Miksi kirjoitan. Koen, että tarvitsen nyt paikan purkaa, paikan miettiä, paikan jäsentää ja paikan jakaa. Olen kohta vuoden viettänyt sinkkuelämää yhdeksän vuoden seurustelun ja kuuden vuoden avioliiton jälkeen. Olen ollut sinkku viimeksi 15-vuotiaana. Nyt 26 vuoden ikä lähestyy. Elämäni muuttui täysin viime syksynä, kun erosin. […]

Nyt se tapahtuu. Tätä on suunniteltu vuosia. Pohdittu monia hetkiä. Ajateltu useita kertoja. Blogi. Oma blogi. Paikka mun ajatuksille. Arjelle. Tunteille. Fiiliksille. Keino purkaa, jakaa, vuodattaa. Antaa tulla.  Katotaan mitä tästä tulee. Mennään fiiliksellä. Eletään hetkessä. Ei oteta stressiä. Elefanttimarssi alkakoon.