Mistä alkaisin…

…kun olisi niin paljon asiaa.

Aloitan kuitenkin kertomalla siitä, miksi. Miksi kirjoitan. Koen, että tarvitsen nyt paikan purkaa, paikan miettiä, paikan jäsentää ja paikan jakaa.

Olen kohta vuoden viettänyt sinkkuelämää yhdeksän vuoden seurustelun ja kuuden vuoden avioliiton jälkeen. Olen ollut sinkku viimeksi 15-vuotiaana. Nyt 26 vuoden ikä lähestyy. Elämäni muuttui täysin viime syksynä, kun erosin. Muutin täysin outoon kaupunkiin tuntematta ketään, vaihdoin työpaikkaa uudelle alalle ja muutenkin laitoin elämäni sen jokaisella osa-aluella järjestykseen. Henkinen huonovointisuuteni vaihtui energiseen, onnelliseen olemukseen, josta karisi yli 30 kiloa painoa pois. Liikunta ja terveellinen elämäntapa täyttivät sen huonon ja epätyytyväisen olon, jonka toimimaton parisuhteeni aiheutti. 

Tämä vuosi on ollut elämäni ehdottomasti vaikein. Vaikeinta siinä ei suinkaan ole ollut avioero. Se on ollut elämäni paras päätös. Ei ole mitään kamalampaa kuin parisuhde, joka ei ole parisuhde. Se syö kaiken ilon ja onnen elämästä. Se on turvallista, helppoa ja yksinkertaista. Pitää toista itsestäänselvyytenä ja tapana. Mutta parisuhde se ei ole. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt elämäni isoimmat ratkaisut ja muutokset. En kadu mitään, päinvastoin olen erittäin ylpeä itsestäni ja rohkeudestani tehdä suuria ratkaisuja. Tämä vuosi on kuitenkin vaatinut veronsa. Olen ollut todella yksin. Olen joutunut opettelemaan yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen sen, mitä on aidosti ja oikeasti olla yksin. 

Olen joutunut, tai oikeastaan saanut, tutustua itseeni. Siihen, kuka Norsu on, mitä hän haluaa ja miksi. Miten haluan elämäni elää. Mitä asioita arvostan, miten käsittelen asioita, miten haluan toimia, kenen kanssa viettää aikaa, millaiseen ihmiseen rakastua. 

Tämä vuosi ei ole ollut helppo. Mutta tämä vuosi on ollut tähän asti paras vuosi.

Olen elänyt.