Sisäpiknikille!

Moi kaikille!

Niin, moi kaikille, vaikka eihän mulla ole (vielä ainakaan) yhtään lukijoita. Sanon kuitenkin siltä varalta, jos vaikka joku sattuis tänne eksymään. Päätin perustaa blogin, koska oon kesätyötön luuseri, joka tylsistyy helposti. Mä myös tykkään kirjottaa, joten tää vois olla hyvä kanava jonkunlaiselle itseilmaisulle. Jatkossa täältä tulee löytymään tekstin lisäksi myös kuvia, koska niitä tykkään räpsiä vähän joka tilanteessa. Vaikka tää onkin ihan julkinen blogi, niin teen tätä lähinnä omaksi iloksi ja käytän tätä omien muistojen tallentamiseen. Jos siitä on muillekin iloa niin se on erittäin kivaa.

Tällä hetkellä on tosi ankee ilma ja sekös ärsyttää: haluisin jo päästä rannalle ja ehkä uimaankin. Vähän aika sitten saatiin nauttia helteestä muutaman päivän ajan ja innostuin ostamaan uudet bikinit. Ne kun sain ostettua niin lämpötila laski nollaan ja taivaalta alko pudota jos jonkinlaista paskaa. Aina ei voi voittaa. Mutta heti kun lämpötila sallii, aion kiskoa uudet hienot bikinit päälle ja mennä rannalle. Muhun ei aurinko oikeestaan tartu, mutta tykkään vaan hengailla lämmössä: aurinko ja lämpö on parasta hoitoa atoopikon iholle. ♥

Rantahengailun lisäks yks mun lempiasia kesässä on piknikkeily. Ikävä kyllä myös tää aktiviteetti vaatii hyvän ilman. Vaikka voishan olla ihan jännä kokeilla jotain extreme-piknikkeilyä: kaatosade_piknik, pesäpallon_kokoisia_rakeita-piknik tai lumimyrsky_iskee-piknik. Mutta jos ei kuitenkaan. Saatiin Helenan kanssa idea järjestää sisäpiknik! Se ei oo ehkä kovin extreme, mutta on se ainakin vähän erilainen. Rakennetaan Helenan kämppään pieni piknik-alue ja sinne sitten kutsutaan kaverit eväineen (ja pussikaljoineen…). Tänään ollaan suunniteltu pieniä tarjottavia, ja ollaan saatu ihan kiva pikku menu aikaan.

Helena ja ostoslistan ankara laatiminen. Meillä oli ehkä maailman hienoin ja tarkimmin tehty kauppalista. Paljon piirustuksia ja koristeellisesti leikatut reunat. Uuh.

Päädyttiin siihen, että tarjoillaan vieraille tomaatti-mozzarellapiirakkaa, appelsiinikrokanttimuffinseja ja valkoviinisangriaa. Ootan jo ihan innolla huomista: aamupäivällä päästään jo leipomaan ja valmistelemaan. Myöhemmin sitten paljon ihania ihmisiä ympärillä ja hyviä tarjoiluja (vaikka ite sanonkin, khihihi). Vaikka omista yo-juhlista onkin vierähtänyt jo pari vuotta (MITEN?), niin kuka tietää, vaikka lähettäis vielä porukalla juhlimaan omia valkolakkeja. Aina on syytä juhlaan. Näistä kekkereistä raportoin varmasti myöhemmin. Kesälusmu kaipaa pientä askartelua. Koska en oo mikään tekniikan ihmelapsi, niin tää blogin kanssa sählääminen on varmaan mulle ihan hyväksi: käytän aivojani ainakin johonkin. Jeejee. Puspus.

-Meri