27 päivää jäljellä! Toissapäivänä oli neuvolalääkäri ja vauvan kooksi arvioitiin 2300g. Apua! Olin varma että siellä köllöttelee tässä vaiheessa jo lähemmäs kolmekiloinen kaveri. Kuulema tässä vaiheessa keskiarvo on noin 2600 ja voisi olla jopa 3700g! Hieman huolestuin miksi on noin piiperö, toivottavasti kaikki on hyvin ja kasvaa nyt vielä tuon kuukauden. Muuten vauva köllötteli oikein päin pää alaspäin eikä merkkejä synnytyksestä vielä ollut. Hyvä!

Tosin, erittäin mielelläni suon että kaveri saapuu ajallaan tai vähän etuajassakin. Oleminen on jo aika vaivalloista. Mulla särkee jo molempia käsivarsia (tuntuu olkavarren tulehdukselta) ja sormet ovat kpeät turvonneet käppyrät, joista osa on täysin tunnottomia. Vatsaa särkee vähän koko ajan. Viime yönä alkoi särkeä myös polvia (!?). Viime yönä taisin käydä vessassa viisi kertaa ja herätä muuten saman verran lisää. Melko ällöttävää on myös että olen alkanut kuolata! Jos en muuhun niin herään siihen että kuola valuu ja tyyny on märkä. Ällöä. Lisäksi olen alkanut kuorsata todella kovila desibeleillä (tämä on tutkittu raskauden aikana ihan uniapnealaitteella), miehen mukaan välillä ikkunat ja ovi helisee. Karmeaa! Ollaankin nukuttu jo kuukausia eri huoneissa, että molemmat saavat nukuttua.

Jouluostoksilla käynti on ollut tavallistakin kauheampaa ison mahan, jatkuvan pissahädän, hikoilun ja nopeasti yllättävän selkäkivn kanssa. Raahustan ostoskeskuksessa tai kaupungilla. Kun yhteen kauppaann pääsee hakemaan jotakin on kamala pissahätä jo ennen kuin pääsee kassalle. Sitten  pitääkin ryysätä jonnekin tupaten täyteen yleisövessaan ja koittaa jotenkin pyyhkiä paksu takki päällä. Reppu hajoaa joka kerta ja hiki valuu selässä ja noroina otsalla ja niskassa. Sukkiksia on vaikea nostaa tarpeeksi ylös ja ne valahtavat jo vessasta lähtiessä. Housuja en voi enää käyttää, koska kengät eivät mahdu sukkien kanssa jalkoihin enää. Takkikaan ei mahdu enää kiinni. Jotenkin ei viitsisi ostaa muutaman viikon takia enää uusia, edes käytettynä mutta eikai muu auta etenkin jo sää kylmenee..

Tuntuu että on iskenyt myös joku unitauti. Eilen heräsin ja laitoin valot päälle ja nukahdin istuma-asennossa uudestaan. Kun siitä heräsin söin aamupalan ja menin takaisin hetkeksi nukkumaan. Odotan niin että joulu on ohi ja saa vaan hautautua kotiin! Toisaalta on ihanaa kun on tekemistä niin aika menee nopeammin ja onhan se virkistävää nähdä ihmisiä ja ajatella muitakin asioista kuin vauvajuttuja. Hävettää, etten ole jaksanut ja ehtinyt miettiä kaikille ihania joululahjoja. Harmittaa, etten jaksanut tehdä kaikkea mistä haaveilin: lahjojen lisäksi tavoitteena oli eka joulukuusi ja pipareiden leipominen täällä uudessa kodissa.

Lopulta kuitenkin en voisi olla onnellisempi että saan kokea tämän kaiken ja purnata tukalaa oloa. Niin kateudella ja kaihoten aina ennen kuuntelin muiden tuskailua ja nyt saan kokea sen itse.

Jännitys kyllä tiivistyy kumpi sieltä tulee ja ennen kaikkea kuka! 

Rv 36+3.