Missä olette aivot?

Hello alkuraskauden väsymys! Sinä se nyt varmaan olet. Ruumis on kuin rauhoittavilla hyydytetty ja aivojen tilalla on pehmeä liikkumatan höttömassa. Tuntuu kuin pyörisin rauhoittavissa töissä.. Töitä on ollut muutenkin viime aikoina aika vähän mikä on ihan kiva nyt tässä tilanteessa. MUTTA toimin parhaiten kun on mieluummin liian kiire, silloin hommat rullaa paineen alla ja inspiraatio kukkii. Nyt lässähtäneen motivaation ja hiljaisen työmoodin lisäksi iski tämä hullunmoinen väsymys. Onko ok nukkua päiväunet tai lähteä himaan klo 12?

Eilen vedin koko päivän kehittämispäivän. Aamu meni ihan ok, mutta lounaalta palatessamme meinasin pökrätä kollegan käsivarsille. Eipä muuta kuin istumishuilia tienposkessa. Inhottava fiilis kun näkee vain valkoista ja etäisyydet heittävät ja jalat ei kanna. Siitä eteenpäin iskikin tämä kokonaisvaltainen väsy. Tänään ei ole huipannut mutta en virkisty millään. Myöskään ajatus ei tunnu pysyvän aivan kasassa – kaikenlaisen unohtelun ja keskeytyneiden lauseiden lisäksi toimii aivan epähuomiossa, lappasin lounaalla hirmuannoksen lihapullia, kun olin jo päättänyt syödä kasvispihvit. Oh well, no damage done. Kaikenlainen uuden ideoiminen ja itseni ja muiden innostaminen tuntuu juuri hyyyyvin kaukaiselta.

Hävettää lähteä töistä ajoissa. Hävettää kyllä tämä väsynyt naamakin. Finnien ja ihmeellisen rasvaliippatukan lisäksi nyt naama ja silmät möllöttää hädin tuskin hereillä. Kreisiä mitä kropassa tapahtuukaan!

Rv 7+1