Raskausajan masennus osa 2

Viides viikko sairaslomalla! Ihme kyllä aika on mennyt nopeasti. Saatuani masennusdiagnoosin ja siihen sopivan lääkityksen kokonainen viikko meni melko sumussa. Ensin yksi viikko meni siihen, että vain itkin. Itku alkoi eräs lauantaiaamu viideltä ja loppui vasta torstaina illalla. Loppuviikosta aloitin psykiatrin määräämän mielialalääkityksen, joka vetikin pöntön aivan sekaisin melkein viikoksi.

Niin väsyneenä ja murtuneena en voinut enää kuin tehdä niinkuin asiantuntijat kehottivat: aloittaa lääkitys. Onneksi olin niin romuna, muuten olisin ehkä jaksanut vääntää itselleni miten kauheaa oli olla niin tokkurassa ja miettiä, missä kunnossa vauvakulta mahtaa masussa olla ja kieltäytyä syömästä lääkkeitä. Onneksi tokkura tasaantui pian. Tokkurasta kun selvittiin minulla alkoi etäterapia. Pääsin mukaan ohjelmaan, jossa harjoitetaan joka päivä mindfulnnessia ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Jokapäiväisten harjoitusten avulla on tarkoitus havainnoida haitallisia käyttäytymiskehiä, tunnistaa ne ja oppia muuttamaan niitä ja elämään niiden kanssa.

Yhdessä erittäin toimivaksi osoittautuvan lääkityksen kanssa ohjelma on antanut minulle jo nyt paljon upeita oivalluksia ja lisännyt mielihyvää. Olen jopa nukkunut neljä yötä putkeen, mikä on ennätys varmaan huhtikuun jälkeen. Olo on aivan eri. Jaksan aamulla nousta enkä mene takaisin nukkumaan aamupalan jälkeen. Haluan lukea. Jaksan suunnitella asioita. Tunnen turhautumista kotona, mieli alkaa jo kaipailla töihin ja toimeen tarttumista.

Tähän asti nukkuminen sairaslomalla on parhaimmillaan viimeisen parin viikon aikana ollut kaksi nukuttua yötä, yksi kokonaan valvottu. Sitten huono yö, pari nukuttua, yksi valvottu. Voi herrajumala millainen tunne on nukkua KOKO yö!Jos se on normaalia niin en yhtään ihmettele miten ihmiset jaksavat tehdä kaikenlaista ja miksi itse olen ollut niin kamalan väsynyt ja etenkin alavireinen ja aloitekyvytön.

Ihaninta on ollut huomata tuntevansa taas onnentunteita. Mies sanoi eilen, että kotona on ihan toisenlainen ilmapiiri nyt. Se tuntui niin ihanalta, että sydän rutistui kasaan. Tunnen iloa ja ylpeyttä raskaudesta. Juttelen vauvalle enemmän ja nautin jo ilmeisen kookkaan kaverin möyrimisestä vatsassa. Silittelen myös mahaa usein samalla kun laulan tai juttelen vauvalle.

Olen helpottunut, että toipuminen on alkanut niin hyvin. Se tuo luottoa siihen, että suunta on oikea ja vaikka tulisi huonoja vaiheita tässä matkan varrella niin aina on mahdollisuus myös hyvään oloon. Välillä ajatus käy synnytyksessä ja imetyksessä ja lääkityksessä, mutta palautan itseni tähän hetkeen. On ihan turha spekuloida neljän kuukauden päähän. Nyt jokainen nukuttu yö on lottovoitto ja jokainen onnenhetki tuntuu parhaalle ikinä.

Rv 22+6.