Yli puolenvälin

27.raskausviikko! Preglife-appin ympyrä senkun tiivistyy, 94 päivää jäljellä laskettuun aikaan. Jos ensimmäiset neljä kuukautta tuntui maailman hitaimmilta niin siitä eteenpäin tuntuu että aika menee ihanan nopeasti. Vaikka siltikin tuntuu, että koko ajan on vielä kolme kuukautta edessä.

Nyt on ihana vaihe raskaudessa. Vatsa on aika iso ja kauniin mallinen. Käytän vartalonmyötäisiä vaatteita jotta kumpu oikein näkyy. En tajua mikä juttu se on, mutta olen ihan superpollea mahasta ja haluan oikein korostaa sitä. Ja vaikka painoa on tullut 10 kiloa niin ei kyllä tunnu siltä, näytän mielestäni tosi hyvältä.

Mitään kremppojakaan ei ole juuri ollut joten oleminen on nyt helppoa. Nukkuma-asento on vielä ihan normaali, nivusia ei satu, vatsa ei paina, ei huimaa, vatsa toimii. Sen olen huomannut nyt töihin palattuani että nilkat turpoavat. Muutenkin neste pakkautuu jalkoihin, tuntuu että sääret kohisevat ja tykyttävät päivän päätteeksi. Jo pelkkä kenkien pukeminen alkaa olla kaksinkerroin kumartuneena jo haaste, joten olen vältellyt vielä tukisukkahousujen päälle kiskomista..

Selkää alkaa jomottaa kesen työpäivän ja joskus tuntuu että kyljet pamahtavat paineesta rikki. Toissa-aamuna vatsa oli jo aamusta kova, iso ja tukalan pinkeä ja sitä kesti koko päivän. Aiemmin tukala pinkeys on tullut vasta illasta. Myös närästys on päivittäinen vaiva.

Töihin palattuani aloin taas herätä. Heräsin neljän maissa aamuisin enkä saanut enää unta. Kova väsymys palasi ihan parissa päivässä ja puolentoista viikon huonojen öiden jälkeen olin jo tosi surkea ja mies taas kommentoi olevansa huolissaan. Harmitti hirveästi, koska tiesin että ainut keino on sitten jäädä sairaslomalle. Väsymyksen kanssa olisin jaksanutkin, mutta olin huolissani että masennus pääsisi taas pahenemaan juuri kun se on mennyt niin hienosti parempaan. Minua harmitti ja hävetti, koska lääkäri oli puhunut osasairaslomasta mutta rahan ja mielekkäämmän työnkuvan takia halusin palata molempiin projekteihin. Olisi noloa jäädä kahden viikon jälkeen taas pois. Kuin ihmeen kaupalla aloinkin sitten nukkua! Parhaimmillaan 10 tuntisia öitä vaikka nukkuisin päikkäritkin. Helpotus! Jokainen päivä töissä on plussaa ja mitä lähemmäs marraskuuta pääsen sitä helpottuneempi olen. Toivon voivani olla töissä loppuun asti, mutta marraskuussa minulla ei olisi enää niin morkkista jäädä pois, koska silloin olisi enää neljä viikkoa töitä muutenkin. Nyt menen kyllä terveys enkä työ edellä, en halua enää samaa notkahdusta mikä unettomuudesta nyt viimeisimpänä seurasi eli masennus.

Masennusoireet ovat laskeneet huomattavasti. Huomaan aivan selvän yhtälön unettomuuden ja masennusoireiden välillä. Heti kun en nuku masennuspisteitä nostaa sellaiset asiat kuin ”koen olevani arvoton”, ”koen tuottaneeni pettymyksen” ym. Näitä en koe lainkaan kun olen nukkunut yhdenkin yön hyvin.

Olen jo aika ihastunut vauvaan. Se möyrii ja potkii niin että maha heiluu ja tärisee. Se on niin ihanaa. Tiedän, että siellä on kaikki hyvin. Jostakin luin, että vauvan jalkapohja olisi jo 4cm. Tämä tieto liikuttaa minua. Ne on jo ihan oikeat vauvan jalat joilla minua ja välillä isiä potkitaan. Välillä on jo kova ikävä saada vauva syliin.

Rv 26+4