”Älä stressaa” -turhin neuvo ikinä?

Onko naisia, jotka eivät ole stressanneet (alku)raskaudessa? Vaikka en enää ajattele asiaa aktiivisesti ihan koko ajan se on koko ajan takaraivossa. En pysty mitenkään olemaan lunki ja vilpittömästi jättämään asiaa vaan herran haltuun. Vaikka niinhän se pitäisi, koska en voi vaikuttaa siihen, miten käy. Muuten kun olemalla röökaamatta, juomatta ja vetämättä huumeita ym.

Nyt ei ole pariin päivään ollut mitään oireita, paitsi nuo kipeät rinnat. Hullunmoinen nälkäkin on lähtenyt. Eilen alkoi rv 7 ja pitäisi alkaa se ”tolkuton väsymys” ja pahoinvointikin. Väsymyksestä en tiedä, en edelleenkään saa nukuttua joten olen tosi väsynyt ihan muutenkin. Eilen kyllä pariinkin otteeseen pyörrytti niin voimakkaasti, että ellen olisi ollut palaverissa tai kyläilemässä juuri silloin olisin mennyt lattialle ja nostanut jalat ylös. Olin varma että kaadun suorilta jaloilta kun nousen.

Eilen sain myös hulluusrajalle menneen kohtauksen syömisistäni. Töissä nälkä iski aivan salamana ja ruokaa oli pakko saada heti. En halunnut lounastaa kenenkään kanssa ja muutenkin työpaikkaruokalassa oli taas karmean kuuloista sapuskaa. Mihin mä meen? Tuossa lounaspaikassa on aina ylikypsää lohta, yök, voinko syödä thaita, siinä on inkivääriä? Mitä jos saan ruokamyrkytyksen (en ole ikinä saanut). Lopulta päättelin että menen sushibuffaan ja syön niitä missä päällä on ravunpyrstöä ja kasvissusheja. Kaikissa muissa olikin kuitenkin merilevää, joten en ottanut edes kasvissusheja. Jo melkein kaiken syötyäni pääsin mielessäni ajatusketjuun, että ravunpyrstöt on varmaan vakuumipakattu ja näin ollen listeriarirski ja sain slaagin. Syljin nigirin ulos suustani ja lähdin nälkäisenä takaisin töihin. Nyt mä saan keskenmeno ja miksi? Kuka helvetin idiootti menee sushille raskaana!! Idioottipaniikki ei hellittänyt vaikka tolkutin itselleni: MISSÄÄN ei ole kielletty syömästä riisiä ja ravunpyrstöjä. Hullu.

Varasin myös ajan ensi viikolle varhaisultraan Perhe-Arte nimiselle yksityiselle terveysasemalle. Silloin pitäisi olla 6+5 ja näkyä jo jos jotain on nähtävissä. Toivon, että sen jälkeen voi iloita vähän enemmän, tai jos siellä ei olekaan mitään niin sekin vie eteenpäin. Mietin että paheneekohan tämä jännitys vaan koko ajan matkan varrella vai onko näin hermoheikko juuri alussa, kun on niin epävarmaa ja iso keskenmenoriski ym? Miten hitossa ihmiset näkevät tuttaviaan tai hoitavat työnsä jos päässä on tälläinen hässäkkä loppuun asti?!

Mulla on jotenkin vahvasti tunne että kaikki on hyvin. Katsotaan pitääkö paikkansa!

Rv 6+1.