”Arvaa mitä?”

Palasin kotiin ananaksen ja siiderin kanssa. Ei tehnyt mieli mitään. Aurinko helotti sisään liian kuumasti. En pystynyt keskittymään. Kävelin ympäri asuntoa. Kirjoitin päiväkirjaa. Laskin päässäni yhdeksän kuukautta eteenpäin. Tammikuussa! Mietin olinko tiennyt, että olen.

Välillä ennen testin tekoa oli aivan satavarma olo, että olen. Vauvakuumeissani olin lukenut netistä kaikenlaista hedelmöitykseen liittyvää ja väitän tunteneeni sen nippauksen, kun munasolu kiinnittyi kohtuun. Tai sitten se oli vaan nippaus (väite, että tällaisen voisi tuntea tuntuu edelleen aivan hölynpölyltä). Oli myös poikkeuksellisen kova väsymys ja viluhorkkia. Kertakaikkiaan vain nukahtelin. Luin, että ne ovat yleisimpiä oireita jo ihan varhaisraskaudessa. Toisaalta, olin nukkunut pari viikkoa tosi huonosti, tyypillisiä oireita minulle siitäkin johtuen. Vappuna olin kokenut turvotusräjähdyksen: housut eivät mahtuneet jalkaan ja sukkiksetkin ahdistivat poikkeuksellisen pahasti. Tuntui kun olisin ollut myrkytetty. Olo oli niin tukala että ilta meni vähän pilalle. Ehkä se oli joku hormonihyökkäys? Toisaalta, se saattoi olla myös harvinainen muttei tavaton perusvastavaivoihini liittyvä turvostus.

Meinasin seota odotellessani miestä. Olisin halunnut whatsapata kuvan raskaustestistä. Lähdin kävelylle. Kuuntelin musiikkia. Hoin itselleni ”sä oot raskaana! Sä oot raskaana!” Huvitti, pelotti. Kun pyöritin mielessä vaihtoehtoja miten kerron miehelle minua alkoi hymyilyttää hirveästi.

Olisin halunnut pyytää ystävät terassille, juoda Aperol Spritziä, polttaa askin tupakkaa ja puida että mitä hittoa! Kaikki asioita, joita en voinut tehdä. Odottaminen oli ärsyttävää. Oli myös ihan siistiä ehtiä pyöritellä uutista hetki yksinkin.

Kolme tuntia enää! Sitten pääsen kertomaan. Jokainen vessakäynti pelotti. No nyt menkat on ihan varmaan alkanut. Ei ollut, vieläkään. Mitä jos menkat alkaa NYT, se vasta hullua olisi. Ensin mietin sanoja miten kerron hienoimmat uutiset ikinä, ja sitten kaikki ehtisikin lässähtää. Kuuden tunnin nousu ja tuho. ”Arvaa mitä, mä olin raskaana! Mutta en mä enää ookaan!”

Katselin Bacheloria, välillä testiä ja odotin.

suhteet oma-elama rakkaus raskaus-ja-synnytys