Ensimmäinen neuvolalääkäri
Viime viikolla oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Odotin vastaanottoa kovasti, toiveikkaana että saisin jonkin vahvistuksen vauvan elonmerkeistä joko dopplerilla tai ultralla, ja koska halusin puhua unettomuudesta joka ei osoita väistymisen merkkejä.
Lääkäri oli itseäni nuorempi mies ja ilahduin tästä heti kun hän tuli käytävältä meitä kutsumaan. Monesti olen kokenut että nuoret ammattilaiset tekevät hommansa perusteellisemmin tai ainakin asiakasta kuunnellen, eivätkä diagnosoi suoraan omien kokemustensa perusteella.
Niinpä alettiin heti jutella unettomuudesta. Siinä vaiheessa olin nukkunut kolme viikkoa huonosti, joista viimeisen tosi huonosti. Yöt olivat esimerkiksi unta klo 5-8 tai klo 6-7, ja töihin. Kerroin fiiliksistäni ja kuinka vaikealta työnteko tuntuu kun päässä ei liiku mitään. Mies oli mukana ja kertoi, että näyttää taas tutulta ja siltä, että kahden viikon päästä vaimo on koomassa. Juteltiin myös nuoruudessa sairastamastani masennuksesta ja alkuvuoden työuupumksesta. Lääkäri sanoi, että pidetään nyt tarkasti huolta minusta, koska altistavia tekijöitä masennukselle on, mm. tuo unettomuus. Pyytämättä hän määräsi sairaslomaa 1,5 viikkoa ja lupasi selvittää seniorikollegaltaan mahdollista turvallista lääkitystä. Vaikka sairasloma tuli paskaan saumaan töiden kannalta on siihen helpompi taipua nyt kun kysymys ei ole vain omasta hyvinvoinnista. En tiedä miten kestäisin, jos jotain kävisi koska olisin kituutellut töissä.
”Sitten kurkataan ultralla”. MITEN IHANAA!! Pelkäsin, ettei kuunnella edes dopplerilla ja sitten päästiin ihan ultraan! Kävin pöydälle ja pian lääkäri totesi: ”ja täällä kaikki hyvin”. En nähnyt monitoria juuri ollenkaan koska se oli niin jalkopäässä, mutta sen näin että siellä se vauva oli ja sydän vilkkui ihanana ja valkoisena. ”Kaikki näyttää just siltä kun pitää, tuossa käsi, sormet, jalat, pää..otetaas ihan mitta kun hän esittelee nyt päätä niin hyvin. 4 cm ohimolta ohimolle.” Minun vauvan pää 4 cm ohimolta ohimolle! Olin niin ylpeä! Eikä haitannut vaikken nähnyt ultraruutua, mies sai katsella ja näki vauvan hyvin. ”On tää sen kokoinen että varmasti tunnet liikkeet jo”. Siitä tuli ihana olo. Ja istukka on kuulema edessä, ”hyvä, ei ole edessä synnytyksessä.” Ultraus kesti ehkä 3 minuuttia mutta se oli niin hieno juttu!
Painoa on mulle tullut alusta 4,5 kiloa, olen siihen tosi tyytyväinen. Sisätutkimusta ei tehty, huh. Typerys en ollut tajunnut että ennen lääkäriäkin olisi pitänyt itse mitata verenpaine ja tehdä virstatesti, joten ne jäivät tällä kertaa, verenpaineen lääkäri katsoi ja se oli hyvä.
Nyt on viides päivä sairaslomalla ja olen voinut paremmin ja saanut nukuttua. Mulla on olkkarissa oma taittosänky, koska sohva on liian ahdas. Täyshiljaisuus tekee nyt nukkumisesta helpompaa. Olen jaksanut tehdä joka päivä vähän kiireisimpiä töitäkin, ihana tunne kun pää toimii. Toivon hirveästi, että alkaisin vaan yhtäkkiä nukkua hyvin ja voisin paremmin. Myöhemmin samana päivänä sain lääkäriltä viestin että on kirjoittanut reseptin Opamoxia, joka on kuulema tutkitusti turvallinen raskaudessa. Rauhoittavan syöminen tuntuu vastenmieliseltä, mutta luulen kokeilevani sitä kun sairasloma loppuu jos uniongelmat alkavat taas. Tällä kertaa en aio googlata mitään siihen liittyvää vaan luotan ammattilaisiin. Liian pitkälle pääsevä unettomuus tai masennus ovat mielestäni kuitenkin lopulta isompi paha tässä kohtaa.
Rv 18+5.