Nyt on kyllä kamalin olo so far. Jouduin lähtemään tänään töistä kesken päivän, koska luulin muuten vajoavani johonkin valkoiseen väsymyssekopääuniversumiin. Kotimatkan yritin pysyä vain tolpillani, loppumatkasta en muista mitään.

Valvoin taas viikonloppuna kokonaisen yön. En tiedä miksi, koska olin aivan rättiväsynyt jo kymmeneltä eikä minulla ole mitään akuuttia stressiä tällä hetkellä. Olin myös hoitanut aamusta asti siskoni vauvaa joten olin ihan perus raskausväsyn lisäksi muutenkin väsähtänyt ihanasta ulkoilupäivästä. Mutta ei. Valvoin ja valvoin. Kuuntelin unimusiikkia joka yleensä saa minut nukahtamaan. Kävin syömässä. Hengittelin. 4.30 vilkaisin viimeisen kerran kelloa. Sitten vaavi heräsikin yöuniltaan 4.50. Eli 20 minuuttia olen saattanut nukkua jos siinä välissä nukahdin.

Alkanut päivä kului hyvin, puolenpäivän jälkeen alkoi todella painaa ja nukahdin, tai paremminkin sammuin totaalisesti neljältä päiväunille. En muista mutta sain kuulla lähettäneeni kesken unien miehelle ääniviestin jossa pyysin tuomaan kirpeitä karkkeja jos käy kaupassa. Kun mies tuli en pystynyt puhumaan tai nostamaan kättä. Sain heilautettua säärtä tervehdykseksi. Kuulin suloisen rapinan ja mies heitti karkkipussin viereeni. Puoliunessa tungin suuhuni Rainbow’n kirpeitä hedelmäkarkkeja ja kiitin puuroisessa mielessäni jumalaista miestäni. Yölläkin sain vielä nukuttua, mutta voi luoja tätä päivää.

Tuntuu että kroppa on epämääräinen rajaton väsymyskasa. Ajatus ei kulje. On nälkä. Ei tee mieli mitään. Ei mitään. Syöminen silloin kun ei tee mieli mitään on muuten yllättävän haastava juttu! Ja minä olen tapasyöjä, ruokarakastaja, syön paljon ja usein ja rakastan kaikenlaista ruokaa. Töissä meinasin tänään taas pyörtyä kollegan käsivarsille. Olin muutenkin vitivalkoinen ja niin epätoivoisen väsynyt etten voinut kun pakata koneen ja tulla tekemään loppupäivän etänä sohvalle. Heti työpävän jälkeen menin sänkyyn ja koomasin siellä kaksi tuntia mutten nukahtanut. En tiedä onko parempi koittaa nukkua edes pienet päiväunet vai vievätkö ne sitten yöunetkin. Viime viikolla nukuin sekä päikkäreitä että 10 tuntisia yöunia. Jos en ensi yönä saa nukuttua pelkään että tulen hulluksi.

Unettomuudessa kaikista inhottavinta omalla kohdalla onkin se, miten nopeasti mieli sekoaa. Tunne sekoamisesta on jatkuva ja hyvin todellinen. Olo on muutenkin epätoivoinen. Minulla on myös masennustaipumus joten aika synkkiin vesiin pääsee myös jo lyhyellä unettomuudella. Minusta tulee säikky, epävarma ja ahdistunut. Pahimmillaan minulla puhkeaa paniikkikohtaukset. Silloin menee jo tosi huonosti ja viimeksi johtikin pidempään sairauslomaan.

Olen kokeillut lyhyitä mindfulness-harjoitteita sängyssä, olen käynyt työpsykologilla. Syön terveellisesti. Rytmini on säännöllinen. Nyt en tietenkään enää käytä lainkaan alkoholia. Liikun (käyn uimassa ja lenkkeilen), mutta liian vähän. Tämä on kamala noidankehä. Tällaisessa olossa en edes uskalla kavuta kuntopyörän selkään tai lähteä kävelylle kun huimaa niin. Ja uimassa pelkäisin vajoavani altaan pohjaan kuin kivi. Ja iha rehellisesti sanottuna laiskottaa. Kun väsyttää on ihan mahdotonta kammeta itseään liikkeelle. Joogaa en ole saanut vieläkään aikaiseksi aloittaa, luulen että sekin voisi olla hyvä.

Olen miettinyt olisiko jostakin ratkaisukeskeisestä terapiasta tukea? Vai mitä hittoa voin vielä tehdä? Kaipaan ihania kolmiounilääkkeitäni ja niiden tuomaa pitkää paksua unta. Toisaalta nyt on hyvä pakkorako selvittää mistä tämä unettomuus johtuu ja miten muuten sitä voi hoitaa kuin lääkkeillä. Olenko ylivierystilassa vai onko huoleni kuitenkin sellaisia että ne valvottavat? Tietysti raskaus on mielenpäällä koko ajan. Pari kuukautta sitten kuulimme, että perheenjäseneni on sairastunut syöpään ja se on ravistellut meidän kaikkien elämää kovasti ja syvältä. Olen tyytymätön työhöni. Painavatko nämä asiat sitten alitajuisesti?

KAIKKI vinkit nukahtamiseen ja nukkumiseen otetaan vastaan. Onneksi perjantaina on neuvola, ehkä sieltäkin saa apua.

Rv 7+6.

Hello alkuraskauden väsymys! Sinä se nyt varmaan olet. Ruumis on kuin rauhoittavilla hyydytetty ja aivojen tilalla on pehmeä liikkumatan höttömassa. Tuntuu kuin pyörisin rauhoittavissa töissä.. Töitä on ollut muutenkin viime aikoina aika vähän mikä on ihan kiva nyt tässä tilanteessa. MUTTA toimin parhaiten kun on mieluummin liian kiire, silloin hommat rullaa paineen alla ja inspiraatio kukkii. Nyt lässähtäneen motivaation ja hiljaisen työmoodin lisäksi iski tämä hullunmoinen väsymys. Onko ok nukkua päiväunet tai lähteä himaan klo 12?

Eilen vedin koko päivän kehittämispäivän. Aamu meni ihan ok, mutta lounaalta palatessamme meinasin pökrätä kollegan käsivarsille. Eipä muuta kuin istumishuilia tienposkessa. Inhottava fiilis kun näkee vain valkoista ja etäisyydet heittävät ja jalat ei kanna. Siitä eteenpäin iskikin tämä kokonaisvaltainen väsy. Tänään ei ole huipannut mutta en virkisty millään. Myöskään ajatus ei tunnu pysyvän aivan kasassa – kaikenlaisen unohtelun ja keskeytyneiden lauseiden lisäksi toimii aivan epähuomiossa, lappasin lounaalla hirmuannoksen lihapullia, kun olin jo päättänyt syödä kasvispihvit. Oh well, no damage done. Kaikenlainen uuden ideoiminen ja itseni ja muiden innostaminen tuntuu juuri hyyyyvin kaukaiselta.

Hävettää lähteä töistä ajoissa. Hävettää kyllä tämä väsynyt naamakin. Finnien ja ihmeellisen rasvaliippatukan lisäksi nyt naama ja silmät möllöttää hädin tuskin hereillä. Kreisiä mitä kropassa tapahtuukaan!

Rv 7+1