Viime yö meni taas aivan käteen. Valvoin koko yön. Tai en varmaan koko yötä, koska näin taas aivan pähkähullun unen, jossa oli aivan kummallisia oikeasta elämästä tuttuja randomtuttavia. Olin järjestänyt tuoreille äideille työnohjauksen, johon myös itse päätin osallistua. Kun osallistujia alkoi tulla tajusin, että ei hitto mähän olen vasta raskaana enkä äiti! Kysyin vetäjältä voinko osallistua, on mulla tavallaan esikoinen mutta se ei ole syntynyt vielä. Sain jäädä, mutta häpeän hiki valui selkääni pitkin kun esittelykierros eteni ja äidit vauvat sylissään kertoivat kokemuksistaan äitiydestä. Toivoin että tauko ehtisi tulla ennen omaa vuoroani ja voisin livahtaa pois.

Toisena yönä näin unta jossa kerroin parhaalle ystävälleni olevani raskaana.  Kun olin kertonut ja ystäväni oli lähtenyt ympärilläni alkoi juosta kehää aasi ja hevonen, molemmat seepran väreissä. Vauhti oli hurja ja jostain syystä se jäi vahvasti mieleen.

Muuten olen öisin vaan pyörinyt ja pyörinyt. Syön normaalisti vahvoja kolmionukahtamislääkkeitä tällaisina aikoina, mutta ne piti jättää jo kun jätettiin ehkäisy pois. Ei hme että mieli jyllää. Koko homma on vieläkin niin uskomaton. Haluaa innostua ja haaveilla, samaan aikaan pelottaa että tämä voi olla vaikka huomenna ohi, humps vaan.

Tänään on äitienpäivä ja olen aivan helvetin väsynyt. Minulla on huono lahja enkä jaksa lähteä helteeseen keräämään valkovuokkoja. Kroppaa särkee joka paikkaan. En tiedä onko se joku oire vai tulosta kovalla ja liian pienellä sohvalla nukutusta yöstä.