”Arvaa mitä?”

Palasin kotiin ananaksen ja siiderin kanssa. Ei tehnyt mieli mitään. Aurinko helotti sisään liian kuumasti. En pystynyt keskittymään. Kävelin ympäri asuntoa. Kirjoitin päiväkirjaa. Laskin päässäni yhdeksän kuukautta eteenpäin. Tammikuussa! Mietin olinko tiennyt, että olen.

Välillä ennen testin tekoa oli aivan satavarma olo, että olen. Vauvakuumeissani olin lukenut netistä kaikenlaista hedelmöitykseen liittyvää ja väitän tunteneeni sen nippauksen, kun munasolu kiinnittyi kohtuun. Tai sitten se oli vaan nippaus (väite, että tällaisen voisi tuntea tuntuu edelleen aivan hölynpölyltä). Oli myös poikkeuksellisen kova väsymys ja viluhorkkia. Kertakaikkiaan vain nukahtelin. Luin, että ne ovat yleisimpiä oireita jo ihan varhaisraskaudessa. Toisaalta, olin nukkunut pari viikkoa tosi huonosti, tyypillisiä oireita minulle siitäkin johtuen. Vappuna olin kokenut turvotusräjähdyksen: housut eivät mahtuneet jalkaan ja sukkiksetkin ahdistivat poikkeuksellisen pahasti. Tuntui kun olisin ollut myrkytetty. Olo oli niin tukala että ilta meni vähän pilalle. Ehkä se oli joku hormonihyökkäys? Toisaalta, se saattoi olla myös harvinainen muttei tavaton perusvastavaivoihini liittyvä turvostus.

Meinasin seota odotellessani miestä. Olisin halunnut whatsapata kuvan raskaustestistä. Lähdin kävelylle. Kuuntelin musiikkia. Hoin itselleni ”sä oot raskaana! Sä oot raskaana!” Huvitti, pelotti. Kun pyöritin mielessä vaihtoehtoja miten kerron miehelle minua alkoi hymyilyttää hirveästi.

Olisin halunnut pyytää ystävät terassille, juoda Aperol Spritziä, polttaa askin tupakkaa ja puida että mitä hittoa! Kaikki asioita, joita en voinut tehdä. Odottaminen oli ärsyttävää. Oli myös ihan siistiä ehtiä pyöritellä uutista hetki yksinkin.

Kolme tuntia enää! Sitten pääsen kertomaan. Jokainen vessakäynti pelotti. No nyt menkat on ihan varmaan alkanut. Ei ollut, vieläkään. Mitä jos menkat alkaa NYT, se vasta hullua olisi. Ensin mietin sanoja miten kerron hienoimmat uutiset ikinä, ja sitten kaikki ehtisikin lässähtää. Kuuden tunnin nousu ja tuho. ”Arvaa mitä, mä olin raskaana! Mutta en mä enää ookaan!”

Katselin Bacheloria, välillä testiä ja odotin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Raskaus ja synnytys

Raskaana!!?

Tiistaina 8.5 töiden jälkeen en kestänyt enää vaan revin Clearbluetikun ulos kuorestaan ja istuin pöntölle. Olo oli melko raivokas. ”Nyt vaan pissaat, ihan sama vaikkei se onnistuisi, sit ostat uuden, ei tämä ole nyt niin vaikeeta, kaikki tekee raskaustestejä. Ei se haittaa jos et osu, renotoudu ja pissaa nyt vaan!” Kun pissaa oli tärisevän käteni lisäksi osunut viisi sekuntia (kuka helvetti tämmöistä pystyy laskemaan?) liuskan päälle tuikkasin suojuksen takaisin paikalleen ja testin lavuaarin reunalle ja pissasin loppuun.

Koska hermot eivät olisi kestäneet epämääräisiä haaleita viivoja ostin digitaalisella näytöllä olevan raskaustestin. Tulos olisi idioottiselkeä: Epäonnistunut, Raskaana, ei raskaana. Kurkkasin heti tuliko virheilmoitus. Tiimalasi. Lähdin pois vessasta. Menin vessaan. Tiimalasi. Lähdin juomaan lasin vettä. Kurkkasin. Tiimalasi! Taisi mennä pieleen, äh. 15 euroa hukkaan koska en osaa pissata tikun päälle. Päässä pyörrytti kun menin katsomaan, nyt saa olla ja heitän testin pois. En mä ole. En mä kuitenkaan ole. Iha sama.

Raskaana 1-2.

Hengitys ja ääni katsoi yhtä aikaa. Nappasin tikun käteeni. ”Raskaana!! Raskaana!?” Päästin primitiivisen riemunkiljahduksen. Mä oon raskaana!! Ei voi olla totta! Tietenkin!  Kyllähän mä tiesin, mä tiesin! Ei voi olla?!

Mies on tietenkin töissä ja käskenyt olemaan visusti ilmoittamatta tulosta töihin, koska oli tulos mikä vain hänellä menisi pasmat sekaisin. Helvetti, kuusi tuntia että se tulee kotiin! Okei, eli olen raskaana. Tarkistin tikun parikymmentä kertaa. Samoin ohjelapun. 1-2 viikkoa, eli raskausviikolla 3-4. No niin. Aivan. No niin.

Nälkä. Lähdin kauppaan. Ostin kokonaisen ananaksen ja alkoholittoman siiderin.

 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys