36.raskausviikko käynnistynyt. Se tuntuu aivan käsittämättömältä. Ja neljäs päivä äitiyslomalla. Äitiyslomalla on ihanaa!! Alkuviikosta kävin vielä hiljaisena hetkenä kurkkaamassa työmeiliä mutta viimeistään nyt on kyllä työasiatkin jääneet jonnekin kaukaisuuteen.

Tässä on ollut kaikenlaista! Kun vihdoin saatiin avaimet uuteen kotiin alkoi remontti. Monta viikonloppua kului lähinnä remppahommissa, itsellä lähinnä muonittajana ja seuralaisena koska selkä oli juuri ne viikot aivan rikki. Muistelen tuota aikaa kyllä kauhulla. Sellaista kipua en ole tuntenut plus siihen yhdistettynä se, että ei pääse eteenpäin. Toimintakyky lamaantui täysin. En ihmettele jos kroonisesta kivusta kärsivät ovat esimerkiksi masentunteita. 

Siksipä onkin niin ihanaa, että olen nyt loman alettua niin hyvässä kunnossa kuin tässä kohtaa voi olla! Muutettiin viikko sitten. Muuton alusaika oli kyllä karseaa. Juuri silloin yöunet hävisivät olemattomiin, oli vikat työpäivät, stressi rekrytä seuraaja, isoja huolia perhepiirissä ja vanhan kämpän pakkaaminen muuttolaatikoihin. Väsymys oli todella kokonaisvaltaista. Viikko sitten tulin töistä ensimmäistä kertaa uuteen kotiin, joka oli täynnä muuttolaatikoita, pölyä ja jätesäkkejä. Fiilis oli epätoivoinen, mutta onneksi tiesi että vajaa viikko niin kaikki hellittää.

Oli aivan ihanaa jaksaa olla töissä loppuun asti. Vietimme läksiäisiäni ja sain haleja, ihania toivotuksia ja lahjoja maailman parhailta työkavereilta. Ja seuraajakin ehdittiin rekrytä. Vaikka olen ollut hieman epämotivoitunut töissä viime aikoina niin oli huojentavaa jättää hommat hyvälle mallille ja vielä hyviin käsiin. Sain tehtyä kaiken mitä halusin.

Nyt tuntuu että nukun vieläkin huonommin kuin ennen mutta virtaa piisaa kuin pienessä kylässä. Teen nonstoppina kotona kaikkea mitä pystyn. Turhauttaa isosti, etten ole täysin toimintakykyinen enkä esim. pysty kumartelemaan tai kantamaan kovin painavia juttuja. Pitää koko ajan vaivata miestä. Oma avuttomuus, hitaus ja kömpelyys turhauttaa. Tämäkin varmaan valmistaa siihen, ettei vauvan kanssa enää voi olla entisenlainen tehopakkaus. 

Voi että kun ootan jo vauvaa! 34 päivää- ja enää 14 päivää siihen että hän on täysiaikainen. Huh!

Rv 35+1

Tänään alkoi 30.raskausviikko! 30 tuntuu jo tosi isolta numerolta ja siltä että vauva ihan oikeasti tulee jo kohta! Enää kaksi kuukautta siihen että vauva on täysiaikainen. Ihanaa ja hurjaa että tämä loppuaika menee niin vauhdilla.

Viikko sitten pähkäilin onkohan ihanampaa olla raskaana vai sitten kun se vauva on täällä. Vastaan jo nyt, että sitten kun se vauva on täällä. Raskausoireiden puolesta mulla on ollut lähes vaivaton raskaus. Alussa väsymystä ja kuvotusta, mutta lopulta selvisin ehkä viidellä oksennuskeikalla. Mutta unettomuus alkoi jo yritysvaiheessa ja räjähti käsiin positiivisen testin jälkeen. Valvoin noin viisi kuukautta ja lopulta todettiin, että hoitamaton unettomuus on laukaissut masennuksen. Kuuden viikon sairasloma, tiivis etäterapia ja lääkitys sai mut onneksi kuntoon nopealla aikataululla. On ollut aivan ihanaa olla töissä: pitkästä aikaa se on tuntunut mielekkäältä ja lisäksi on ollut se bonus, että aika on mennyt tosi nopeasti. Kuukausi hurahti ohi.

No sitten tuli koko päivän mittainen koulutuspäivä ja istumista 7h. Se oli sitten siinä. Alaselkä tuntui sen jälkeen kuin se olisi muuttunut yhdeksi isoksi luupiikiksi, joka survoi joka liikkeellä hirveää kipua. Luupiikki muuttui päivien saatossa tunteeksi, että alaselkäni on täysin säpäleinä, luumurskana. Kymmenen minuutin työmatkaan meni 50 minuuttia. Askel oli hitaampi kuin etanalla ja kipu hirveä. Kun sunnuntai-iltana aloin itkeä kovan kivun ja päälle iskeneen vatsakivun uuvuttamana päätin varata lääkärin. Ja sairaslomalla ollaan taas.

Risooooo!! Nyt olisi aika monta asiaa joita ei ainoastaan pidä vaan myös haluaisin todella paljon hoitaa. Esimerkiksi uuden kodin remontointi, maalien ja tapettien valinta, vanhan kämpän kamojen läpikäynti ja turhan heitto roskiin, siskon ja hänen lastensa näkeminen. Ja mitä minä teen: makaan. Koska lääkäri sanoi että makuulla paine selkään on kaikista pienin ja se auttaa kipuun. Perhana. Lääkäri totesi myös että kipu kyllä ”loppuu viimeistään kun synnytät”. No mut hei kiva.

Onneksi olen harjoittanut kohta kahdeksan viikkoa mindfulnessia, koska muuten olisin jo epätoivon kierteessä. Harmittaa niin moni asia. Sitten koitan toisaalta ajatella, että monella menee vielä enemmän käteen koko raskaus. Jotenkin turhauttaa kun oli jotenkin ihan eri odotukset. Olen unelmoinut aina siitä että saan kokea raskauden ja sitten pettää henkinen puoli ja sitten fyysinen. Toivon ettei kukaan pidä minua laiskana. Toivon niin paljon myös että selkä kuntoutuu nyt makuuttamisella edes vähän paremmaksi, jotta voin edes käydä töissä tai edes valitsemassa ne saakelin tapetit ja maalit. Hävettää ja harmittaa kun seitsemänkymppiset appivanhemmat remontoi ja itse istuu jakkaralla. Haluaisin myös tosi paljon itse tehdä remonttia, eka oma koti, haluaisin olla osa sen valmistelua meidän perhettä varten.

Rv 29+0.