Jään ylihuomenna kesälomalle ja pähkäilen pitäisikö ennen sitä kertoa jo pomolle raskaudesta? Meillä on eka ultra vasta ensi viikolla, emmekä ole kertoneet vielä muille kuin parille parhaalle ystävälle. Perheille yms kerrotaan vasta ultran jälkeen.

Mutta maha on pömppö, kiitos turvotuksen ja voisin kuvitella että kuukauden kuluttua asiaa on mahdoton piilotella. Pomo palaa lomalta kuitenkin vasta reilu viikko jälkeeni. Olen ajatellut, että on reilua kertoa ensin pomolle ja sitten muille työkavereille. Olisi inhottavinta jos asia kantautuisi hänen korviinsa jonkun muun kautta. Mutta. Pallottelen nyt sillä että ei minulla ole mitään velvollisuutta tai edes hyvä syytä kertoa jo nyt, kun ekassa ultrassakaan ei olla käyty eikä edes oma äiti tiedä vielä! Ja toisaalta sen kanssa, että vähän inhottavalta tuntuu jos hän nyt on vika joka asiasta duunissa kuulee. Hän on tosi kiva ja reilu esimies, ja vaikka tuskin tulee täsät uutisesta ilahtumaan niin hän on hoitanut asioitani aina tosi kivasti. En haluaisi toimia väärin häntä kohtaan.

Tiimiläisilleni olen kertonut jo pari viikkoa sitten. Olen ollut unettomuuden ja raskausväsymyksen takia puolitajuton töissä, unohtelen asioita ja olen tehnyt omalla mittapuullanni törkeän lyhyttä päivää. Tätä häpeää keventämään oli pakko kertoa kollegoille oikea syy ja hehän olivatkin aivan ihania.

Kaksi päivää vielä. Muille en aio kertoa mutta vielä olisi aikaa kertoa esimiehelle. Miten olette toimineet? Olenko ihan älytön? Täytyykö esimiehen kuulla asiasta ekana?

Rv 11+0

Syöminen on tissien ohella yksi eniten muutoksessa olleista asioita nyt alkuraskaudessa. Tällainen rutinoitunut säännöllinen syöjä on joutunut monien uusien tuntemusten ja mielitekojen eteen!

Ihan alussa oli kiljuva nälkä koko ajan. Ja pohjaton nälkä myös. Vaikkei energian tarve edes ole lisäänytnyt tuossa vaiheessa niin jouduin joskus syömään kolmekin lämmintä ateriaa päivässä. Ruoan piti olla myös lämmintä ja mielellään sisältää lihaa. Sitten joinain päivistä ei tehnyt mieli kuin hedelmiä ja marjoja, suuria määriä ja mieluiten kylminä. Olen tehnyt jo monta kuukautta aamupalaksi smoothien marjoista ja luonnonjogurtista. Vaan tuli sekin aamu kun smoothie nousikin ylös enkä ole voinut pariin viikkoon edes ajatella ihanaa aamujuomaani. Yök.

Roskaruoan himo on ollut kova. Kotipizza ja välillä Mäkkäri. Tuntuu väärältä kun pitäisi syödä, gynekologini ohjein, vaan luomua ja kaikkea täysin puhdasta ja terveellistä. Mutta. Jos olisi vielä Kotipizzapassi niin olisin jo lähellä veloituksettoman pizzani noutamista..

Mehujää ja kirpeät karkit. Ja karkki ylipäätään. En ole karkin syöjä juuri lainkaan mutta voi vitsi mikä karkin himo on ollut! Ja etenkin kirpeiden karkkien. Luin alussa raskausblogeja missä moni kertoi himostaan juuri kirpeisiin karkkeihin ja se taisi iskostua minuun sieltä. Rainbow’n hedelmäkarkit tai Missä X:ät. Voi luoja. Tahtoisin myös kokeilla miten pitkään voisin elää pelkillä Spirelloilla (vai Twistereitäkö ne nykyään on). Eilen ryntäsin kauppaan sulkemishetkellä hakemaan pussin Missä X:iä ja revin pussin auki jo kassalla. Tallustin helpottuneena kotiin karkkia mussuttaen. En ole ikina syönyt namia jo matkalla tai ainakaan ennekuin olen saanut kuittia käteeni. Himot on kovat.

Uusi kokemus on ollut myös se, että on kauhea nälkä mutta ei tee mieli mitään. EI MITÄÄN. On tosi haastavaa koittaa kokata tai edes hakea jotain valmista kun etoo ajatuskin ruoan syömisestä. Mutta syötävä on, koska nälkä on. Ja kun on nälkä on paha olo.

Onko muilla ollut jo alkuraskaudessa ruokahimoja tai haasteita? 🙂