… sen, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Niin naivilta kuin se kuulostaakin, olen vasta nyt ymmärtänyt oman roolini onnellisuuden muodostumisessa. Sen, että vain minä itse olen vastuussa tunteistani ja siitä, miten haluan ymmärtää niitä. Kaikki jotka minut tuntevat tietävät hyvin sen, että olen ollut henkeen ja vereen pessimisti – siihen pisteeseen asti, että se rupesi horjuttamaan omaa hyvinvointiani. Olen siis ollut tilanteissa, joissa positiivinen ja joustava ajattelutapa ovat olleet ainoa mahdollisuus oman onnellisuuteni pysymiseksi.

… sen, että on osattava repiä iloa irti kaikkein pienimmistäkin asioista. Kuulun ehkä siihen ikäluokkaan, joka disney-leffojen kasvattamana on oppinut sen käsityksen, että onnellisuus on euforinen olotila ja sitä tavoitellaan kaikin mahdollisin tavoin. Vasta sitten, kun saavuttaa suuren rakkauden tai toteuttaa ison unelman, voi kukin todeta olevansa onnellinen. Toisin sanoen, suurin osa meistä on valtaosan elämästään tyytymättömiä sen hetkiseen elämäntilanteeseensa (karrikoidusti sanoen). Se, että on joku joka kysyy miten nukuin, soittelee vain huvikseen kysyäkseen miten menee tai on vain lähellä ilman sen kummempaa syytä on mielestäni arjen ihanimpia asioita, jotka tekevät elämästäni onnellista.

…sen, että minun tulee olla itseni paras ystävä. Tästä olen puhunut aikaisemminkin, mutta en voi painottaa tätä tarpeeksi. Kun on armollinen itselleen, ymmärtää että vaikka kiukkuisena ajatukset saattavat lennellä hyvinkin ilkeisiin asioihin ja takaisin, se ei tee minusta pahaa ihmistä. Ymmärrän, että ne ovat vain ajatuksia, jotka syntyvät tunteista ja ne menevät kyllä ohi. Tässäkin siis joustava ajattelu on ollut työn alla itseni kohdalla.

… sen, että kärsivällisyys on kaiken muutoksen lähtökohta. Again, ne ihmiset, jotka tuntevat minut tietävät, etten todellakaan ole mikään lehmän hermoilla varustettu tyyppi. Äkkipikaisuus ja ”heti tässä kaikki nyt”-tyyppinen ajattelu ovat olleet ehkä koko persoonani kulmakiviä, joita yritän tässä koko ajan murtaa. Kaikki muutos tapahtuu ajan kanssa, joten tämä on ollut ja on vieläkin minulle iso haaste, mutta voin ilokseni todeta, että kehitystä on tapahtunut huomasti!

… sen, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Jokainen meistä kantaa mukanansa huolia ja haasteita, joiden kanssa kamppaillaan aika ajoittain enemmän tai vähemmän. Se, että toisen elämä näyttää omaan silmään paremmalta ei todennäköisesti tarkoita, että se sitä todella olisi. Ajattelen tämän liittyvän paljon henkiseen kasvuun ja siihen, että ymmärtää arvostaa sitä, mitä itsellä todella on.

…sen, että yhtä ongelmaa kohden löydän ainakin viisi hyvää asiaa. Kenenkään elämä ei ole niin täynnä ongelmia, etteikö sieltä löytyisi mitään hyvää. Esimerkiksi, jos koulussa menee kurjemmin, olen entistä kiitollisempi esimerkiksi läheisistäni ja ystävistä, omasta terveydestä sekä harrastuksistani. Keskityn siis mielummin niihin asioihin, mitkä ovat itselläni hyvin, ja samalla ongelmani ei tunnu enää yhtään niin isolta, mitä silloin kun keskityin vain näkemään sen ongelman.

… sen, että itsevarmuus näyttäytyy silloin, kun muu maailma tuntuu epävarmalta. Aikaisemmin ajattelin, että itsevarmuutta on olla sosiaalinen missä tahansa tilanteessa ja etenkin ne,jotka uskaltavat heittäytyä tilanteisiin ovat itsevarmoja. Itsevarmuuden käsite on tämän vuoden aikana laajentunut omissa silmissäni todella paljon. Itsevarmuutta on se, että heikon hetken tullessa tietää, mitä mieltä itse on, eikä anna muiden mielipiteiden, tekojen tai sanojen vaikuttaa omaan mielentilaan ja tunnelmaan. Itsevarmuus on sitä, että osaa ottaa asiat rennosti vastaan.

-Ellu