Jotain uutta

Moikku!

Kulunut kesä on poikennut omalla kohdallani aikaisemmista suuresti, sillä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olen todella pitänyt kesälomaa. Tein jo hyvissä ajoin alkukeväästä päätöksen, etten lähde työpaikanhaku-kilpailuun mukaan muiden turkulaisten nuorten kanssa, vaan lähettelin ihan muutaman hakemuksen lähinnä lähipiirini mieliksi (ettei heidän tarvitsisi stressata taloudellisesta selviytymisestäni). Olin laskenut, että säästöillä ja asumistuella pärjään hyvin seuraavaan syksyyn, jolloin alkaisin taas saamaan opintotukea. Näin ollen päätös pitää kesäloma oli kaikin puolin harkittu ja tuli erittäin tarpeeseen, sillä kulunut lukuvuosi on ollut omalla kohdallani ehkä raskain ja uuvuttavin. Raskaasta vuodesta huolimatta olen itsestäni ylpeä – sain puristettua kandidaatin tutkielman kasaan vieläpä hyvin arvosanoin ja kurssitkin yhtä lukuunottamatta ovat paketissa. Koin siis ansaitsevani myös loman.

 

 

 

Loma alkoi toukokuun puolessa välissä, kun proseminaaripäivä (päivä, jolloin kaikki laitoksemme proseminaarityöt esitellään muille) oli taputeltu. Aluksi kriiseilin siitä, miten ihmeessä tulen käyttämään tämän kaiken vapaa-ajan hyödyksi. En ole pitkään aikaan ollut todella tyhjän panttina, joten ajatus viikoista, jolloin ei olisi ollut mitään sovittua tehtävää tuntui vieraalta. Kriiseilyni selkeästi kuultiin, sillä kalenteri näytti nopeasti täydemmältä, ainoana poikkeuksena se, että tekeminen keskittyi lähinnä poikaystävän kanssa olemiseen, ystävien näkemiseen, kotikotona vierailuun ja mökkeilemiseen.

Olin saanut kuukauden kestävän kesälomasijaisuuden kampuksemme siivoojana, joten heinäkuun tulin viettämään kokonaisuudessaan heräten kello viideltä ja suunnaten töihin. Vinkki niille tyypeille, jotka haluavat mukavan kesätyön, eikä aamuheräämisen haittaa: siivoojan hommiin kannattaa hakeutua!

 

 

Toinen kesälomaputkeni alkoi heinäkuun 26.pv, jonka jälkeen suuntasin takaisin mökille. Kuukauden yksinolo ja aikaiset aamut olivat väsyttäneet minut sen verran tehokkaasti, että totaalinen maisemanvaihdos ja järjestelmän nollaus tulivat tarpeeseen. Nyt eletään elokuun alkupuolta ja koulu alkaa vasta syyskuussa – tässä on siis vielä paljon aikaa lomailla. Sen verran olen kyllä jo palannut ”arkirutiineihini” (voiko sellaista sanaa käyttää yliopisto-opiskelijana, jonka arki muodostuu jatkuvasti muuttuvista viikkokatsauksista?), että aamut alkavat jälleen aamupuuron kanssa<3

-Elina