Maailman rakkain paikka
Moikku!
Mulle ehdottomasti kaikista rakkain paikka maan päällä sijaitsee saaristossa meidän mökillä, jossa olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät. Koska äitini on luokanopettaja, oli meillä tapana heti äidin lomien startattua suunnata mökille ja viettää siellä jopa kahdeksan viikkoa putkeen. Tällöin elettiin todellista lomaelämää, enkä osaisi kuvitella mitään parempaa tapaa viettää lapsuuden kesiä – äitini tosin on asiasta varmasti eri mieltä, sillä vesien äärellä kahden alle 5-vuotiaan kanssa eläminen oli kuulemma ajoittain hyvinkin stressaavaa. Eräällä allekirjottaneellakin oli tapana kadota ja kikatella piilossa, kun puoli sukua juoksi hädissään rantoja pitkin huudellen tämän perään…
Rakkaus mökkikesiä kohtaan tosin muuttui radikaalisti teini-iän kynnyksellä, jolloin pitkät mökkiputket tuntuivat enemmänkin rangaistukselta ja pakkopullalta, ei ihanalta arjen paolta. Kiukuspäissäni myös näytin turhautumiseni, kun serkkuperheiden vierailujen jälkeen koitti taas se tylsä yksinäisyys, eikä mitään teini-ikäiselle hauskaa toimintaa löytynyt koko saaresta. Muistan myös kerran, kun minut lähetettiin kotiin Espooseen kiukkuamaan rauhassa yksinäni, hieman vanhempana teininä tosin.
Nyt nuorena aikuisena en tiedä juuri parempaa paikkaa paeta arjen kiireitä ja stressaavia koulutehtäviä, kuin oma rakas mökki. Kun kroppa ja mieli on jumissa, kaikki maailman hemmotteluhetket ja rentouttavat illat ovat lähinnä turhaa lisätoimintaa mistä stressata. Mökillä luonnon läheisyydessä ja veden äärellä ei tarvita mitään suurempia rentoutustoimia, kun hiljaisuus ja raitis ilma nollaavat keskushermoston totaalisesti. Erittäin huonoilla unenlahjoilla varustettuna olen todennut, että aitassa, oravien juostessa huopakattoa pitkin ja vesipisaroiden ropistessa kattoa vasten nukun todella syvää ja laadukasta unta. Kumpa mökki olisi hieman lähempänä, jotta sinne voisi karata kaupungista useammin.
-Elina