Mitä mulla on mielen päällä

Moikku!

Pitkästä aikaa on aikaa ja fiilistä kirjotella tänne. Jälkimmäinen on tosiaan ollut kadoksissa jo jonkin aikaa koulutöiden ja syksyn painaessa päälle. Äsken tuli spontaanisti tunne, että nyt on päästävä kirjoittamaan, eikä mennyt aikaakaan kun postausaihe selkeni päähän.

En ole koskaan ollut syksyn ystävä. Totta puhuen, silloin kun luistelin aktiivisesti syksymuistoihini lukeutuvat lähinnä jäähallien koleus ja loistelamppujen valo. Päivät siis menivät jääkaapissaa treenaamiseen, enkä koskaan ole oikein kokenut syksyä vuodenaikana hienona. Etenkin, kun siihen liittää pimeyden ja ainaisen sateen – ei oo mun juttu.

Nyt nuorena aikuisena syksy näyttäytyy mulle täysin uudella tavalla. Koulustressi puskee päälle ja pimeys selkeesti saa oman vireystilan katoamaan nopeasti. Ostin jokin aika sitten kirkasvalolampunkin ihan sen takia, että jaksaisin ja pysyisin hereillä sekä hyvällä fiiliksellä tämän loppuvuoden. Joulukuu näyttäytyy mulle taas täysin erilaisena, mitä muu loppuvuosi – jouluvalot, -laulut sekä yleinen joulun tunnelma ovat asioita joita rakastan.

Liikunta on yksi tärkeimmistä asioista, mikä saa meidät jaksamaan läpi tämän pimeän vuodenajan, mutta on usein juuri se ensimmäinen juttu, mikä jää pois arkirutiineista. Turussa yliopiston läheisyydessä asuvana olen kolunnut lähes kaikki keskusta-alueen kävelyreitit sekä ulkoilupaikat läpi, ja mieli kaipaa vaihtelua. Kaipaisin siis kipeästi uusia paikkoja Turun lähistöllä hyvien kulkuyhteyksien päässä, jonne voisi mennä reippailemaan ja seikkailemaan. Jos joku tietää hyviä paikkoja niin saa vinkata!

-Elina