Moikku!

Pitkästä aikaa on aikaa ja fiilistä kirjotella tänne. Jälkimmäinen on tosiaan ollut kadoksissa jo jonkin aikaa koulutöiden ja syksyn painaessa päälle. Äsken tuli spontaanisti tunne, että nyt on päästävä kirjoittamaan, eikä mennyt aikaakaan kun postausaihe selkeni päähän.

En ole koskaan ollut syksyn ystävä. Totta puhuen, silloin kun luistelin aktiivisesti syksymuistoihini lukeutuvat lähinnä jäähallien koleus ja loistelamppujen valo. Päivät siis menivät jääkaapissaa treenaamiseen, enkä koskaan ole oikein kokenut syksyä vuodenaikana hienona. Etenkin, kun siihen liittää pimeyden ja ainaisen sateen – ei oo mun juttu.

Nyt nuorena aikuisena syksy näyttäytyy mulle täysin uudella tavalla. Koulustressi puskee päälle ja pimeys selkeesti saa oman vireystilan katoamaan nopeasti. Ostin jokin aika sitten kirkasvalolampunkin ihan sen takia, että jaksaisin ja pysyisin hereillä sekä hyvällä fiiliksellä tämän loppuvuoden. Joulukuu näyttäytyy mulle taas täysin erilaisena, mitä muu loppuvuosi – jouluvalot, -laulut sekä yleinen joulun tunnelma ovat asioita joita rakastan.

Liikunta on yksi tärkeimmistä asioista, mikä saa meidät jaksamaan läpi tämän pimeän vuodenajan, mutta on usein juuri se ensimmäinen juttu, mikä jää pois arkirutiineista. Turussa yliopiston läheisyydessä asuvana olen kolunnut lähes kaikki keskusta-alueen kävelyreitit sekä ulkoilupaikat läpi, ja mieli kaipaa vaihtelua. Kaipaisin siis kipeästi uusia paikkoja Turun lähistöllä hyvien kulkuyhteyksien päässä, jonne voisi mennä reippailemaan ja seikkailemaan. Jos joku tietää hyviä paikkoja niin saa vinkata!

-Elina

Heipsu!

Postaustauolle ei ollut varsinaisesti mitään ihmeellisempää syytä, kuin yksinkertainen kiire. Koulun alku, Turku – Espoo -välin ramppaaminen, viimeiset mökkeilyt ja pakollisten ”virallisten” asioiden hoitaminen on syönyt kaiken ajan niin pahasti, ettei omalle harrastukselle ole juurikaan ollut aikaa. Lisäksi, poikaystävän vaihtoon lähdön lähestyessä halusin viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan hänen kanssaan. Arki on kuitenkin nyt tasottunut siten, että omalle ajalle ja tärkeille harrastuksille jää jälleen hyvin aikaa.

Olen aikaisemmin kertonut, että käsityöt – etenkin neulominen – ovat lähellä sydäntäni. Kiireisen alkusyksyn keskellä olen huomannut kaipaavani yhä enemmän puikkojen ja lankakerien pariin, saadakseni päivittäisen rentoutushetken omien ajatusteni kanssa. Bravuurinani on toiminut jo pitkään villasukat, mutta koska koko lähipiiri on sukitettu mummoista serkkuihin asti, on minun ollut pakko keksiä jokin muu kohderyhmä, jolle neuloa.

Rakastan projekteja ja uusien asioiden ideoimista. Lisäksi olen ihmistyyppinä sellainen, joka saa paljon irti toisten auttamisesta ja muille antamisesta. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä, että haluan tehdä jonkin hieman isomman projektin käsitöiden parissa, ja koska itselläni ei ole tarvetta villasukille (enkä jaksa opetella nyt uuden vaatekappaleen tekemistä, tarkoituksena kun on rentoutua samalla kun neuloo), niin päätin, että kohderyhmänäni tulee olemaan lapset, etenkin vauvat. Se mihin sukkakokoelmani loppupeleissä lahjoitan, tulee selviämään syksyn mittaan. Ajattelin ensin, että vien sukkapaketin Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysosastolle, mutta olen myös harkinnut esimerkiksi lastenkoteja, turvakoteja ja muita samanlaisia kohteita. Otan ehdotuksia mielelläni vastaan!

Haastan siis itseni tekemään jouluun mennessä ainakin 10 paria pienten vauvojen villasukkia, jotka tulevat kaikki olemaan omanlaisiansa yksilöllisiä töppösiä. Haluan opetella uusia neulekuoseja, ja vauvojen töppöset ovat pienuutensa vuoksi oivia harjoituskappaleita tätä varten. Projektissani yhdistyy myös ekologinen ajatus, sillä tulen käyttämään vanhoja jämälankoja aikaisemmista sukkaprojekteistani pois. Uskon, että saavutan tuon 10 paria helposti, olenhan jo neulonut kolme paria yhden viikon aikana. Vauvojen villavaatteissa on sekin ihana puoli, että ne valmistuvat todella nopeasti! Jos tuo 10 paria tulee helposti täyteen, en nää syytä miksen jatkaisi pidemmällekin. Pääasiana kuitenkin, että ennen jouluaattoa tulee sukat lähtemään kohteeseensa.

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

-Elina