Rauhalliset aamut ja kodin ehdottomasti mukavimmassa paikassa nautittu aamupala! Nyt kesällä olen vihdoin päässyt käyttämään omaa ihanaa parvekettani ahkerasti. Sisustimme viime vuonna alkusyksystä parvekkeeni yhdessä parin kaverin kanssa, mutta syksy tuli niin äkkiä, etten kerennyt nauttimaan uudesta ilmeestä ennen kuin se piti purkaa varastoon. Kaikille opiskelijoille muuten vinkkinä, että jos omistatte parvekkeen ja harkitsette sinne parvekekalusteita, suosittelen ostamaan Jyskistä moottoritäyttöisen ilmapatjan! Maksaa max. 30€ ja sen saa talveksi pieneen kasaan piiloon. Patjan päälle vain päiväpeitto tai viltti sekä kasa tyynyjä<3 Lisäksi siitä saa hyvän varasängyn jos kavereita tulee piipahtamaan kauempaa.

Loma on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä normaalisti ei tämä tyttönen näihin hommiin ryhtyisi. Kyseessä siis omien vaatteiden läpikäynti ja kirpparille laitto. En muista että olisin koskaan vienyt mitään kirpparille, joten tässä aikani kuluksi ja selvästi liikaa löhönneenä päätin aloittaa kyseisen projektin. Fyysiset, normaalit kirpparit eivät jotenkin tällaista helppoja ratkaisuja rakastavaa laiskuria oikein kiinnosta, joten päätin kokeilla olisiko paljon puhutusta Zadaa-appista minulle ratkaisua. Appia oli super helppo käyttää ja so far so good, vaatteistakin ollaan oltu kiinnostuneita.

Itseäni hieman hymyilyttää, kun ulkona ihmiset painelevat hiestä märkänä puoltoppatakit päällä, vaikka mittari näyttää 20 astetta lämmintä – vain koska kalenterissa näkyy elokuu. Itse ajattelen elokuun olevan vielä kesäkuukausi, joten puen päälleni vielä pitkään kesämekot ja balleriinat! Sillä tavalla olen kyllä valmistautunut jo syksyyn, että osti itselleni Brixtonin hatun, jota olin silmäillyt jo kauemman aikaa. Valmistautumisen syksyyn huomaa myös siitä, että kuulokkeista alkaa soimaan yhä enemmän ja enemmän haikeampia biisejä. Jenni Vartiaisen esittämä Trampoliini-kappale on tämän hetkinen suosikki<3

-Elina

Moikku!

Kulunut kesä on poikennut omalla kohdallani aikaisemmista suuresti, sillä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olen todella pitänyt kesälomaa. Tein jo hyvissä ajoin alkukeväästä päätöksen, etten lähde työpaikanhaku-kilpailuun mukaan muiden turkulaisten nuorten kanssa, vaan lähettelin ihan muutaman hakemuksen lähinnä lähipiirini mieliksi (ettei heidän tarvitsisi stressata taloudellisesta selviytymisestäni). Olin laskenut, että säästöillä ja asumistuella pärjään hyvin seuraavaan syksyyn, jolloin alkaisin taas saamaan opintotukea. Näin ollen päätös pitää kesäloma oli kaikin puolin harkittu ja tuli erittäin tarpeeseen, sillä kulunut lukuvuosi on ollut omalla kohdallani ehkä raskain ja uuvuttavin. Raskaasta vuodesta huolimatta olen itsestäni ylpeä – sain puristettua kandidaatin tutkielman kasaan vieläpä hyvin arvosanoin ja kurssitkin yhtä lukuunottamatta ovat paketissa. Koin siis ansaitsevani myös loman.

Loma alkoi toukokuun puolessa välissä, kun proseminaaripäivä (päivä, jolloin kaikki laitoksemme proseminaarityöt esitellään muille) oli taputeltu. Aluksi kriiseilin siitä, miten ihmeessä tulen käyttämään tämän kaiken vapaa-ajan hyödyksi. En ole pitkään aikaan ollut todella tyhjän panttina, joten ajatus viikoista, jolloin ei olisi ollut mitään sovittua tehtävää tuntui vieraalta. Kriiseilyni selkeästi kuultiin, sillä kalenteri näytti nopeasti täydemmältä, ainoana poikkeuksena se, että tekeminen keskittyi lähinnä poikaystävän kanssa olemiseen, ystävien näkemiseen, kotikotona vierailuun ja mökkeilemiseen.

Olin saanut kuukauden kestävän kesälomasijaisuuden kampuksemme siivoojana, joten heinäkuun tulin viettämään kokonaisuudessaan heräten kello viideltä ja suunnaten töihin. Vinkki niille tyypeille, jotka haluavat mukavan kesätyön, eikä aamuheräämisen haittaa: siivoojan hommiin kannattaa hakeutua!

Toinen kesälomaputkeni alkoi heinäkuun 26.pv, jonka jälkeen suuntasin takaisin mökille. Kuukauden yksinolo ja aikaiset aamut olivat väsyttäneet minut sen verran tehokkaasti, että totaalinen maisemanvaihdos ja järjestelmän nollaus tulivat tarpeeseen. Nyt eletään elokuun alkupuolta ja koulu alkaa vasta syyskuussa – tässä on siis vielä paljon aikaa lomailla. Sen verran olen kyllä jo palannut ”arkirutiineihini” (voiko sellaista sanaa käyttää yliopisto-opiskelijana, jonka arki muodostuu jatkuvasti muuttuvista viikkokatsauksista?), että aamut alkavat jälleen aamupuuron kanssa<3

-Elina