Viisi piirrettä itsessäni, joista pidän

Silmät. Asia, mistä saan ylivoimaisesti eniten kehuja omassa ulkonäössäni. Pidän siitä, miten syvän vihreät ja hieman ruskeaan taittavat omat silmäni ovat.

Ääni. Niin oudolta kuin sen kuulostaakaan, pidän omasta puheäänestäni. Tämä on myös kaunein kehu, minkä olen koskaan saanut.

Rohkeuteni. Etenkin lapsena olin huoleton ja rohkea, jonka seurauksena sukulaisilla riittää monta hauskaa tarinaa minusta. Koen edelleen olevani rohkea, mutta tietynlainen ajattele-ennen-kuin-teet asenne on kasvanut tähänkin pääkoppaan.

Monipuolisuuteni. Tästä sanasta tulee aina mieleen erityisopettaja-linjan pääsykokeet, jolloin piti kertoa haastattelijoille miksi juuri minut piti valita kyseiselle linjalle. Olen liikunnallinen, musikaalinen sekä taitava käsitöissä. Tämän lisäksi olen ihmisläheinen ja pidän toisten auttamisesta.

Huumorintajuni. Mikään ei ole parempaa, kuin se että saan läheiseni nauramaan, jolloin omakin nauru on herkässä.

Viisi kaupunkia, joissa voisin asua

Turku. Nykyinen kotikaupunkini ja rakas opiskelukaupunki. Tarpeeksi kompakti ja silti ”isomman kaupungin” tuntuinen.

Espoo. Lapsuuden kotikunta, jossa sain kasvaa turvallisessa ympäristössä. Espoo tosin ei omasta mielestäni ole kaupunki, sillä siltä puuttuu ydinkeskusta.

Helsinki. Joskus haaveilen siitä, että voisin asua Suomen pääkaupungissa missä kaikki vilske ja vilinä olisi. Toisaalta, olen niin rauhaa ja omaa tilaa kaipaava ihminen, että ihmispaljous ja liikenteen hurina kävisivät nopeasti varmasti raskaaksi. Mutta ajatuksena kiinnostaisi.

Kööpenhamina. Olen käynyt Köpiksessä kerran vuonna 2016, jolloin ihastuin kaupunkiin täysin. Raikas ja kotoisan pohjoismainen kaupunki olisi ehdottomasti oma suosikkini, jos ulkomaille halajaisin.

Tromssa. Norjassa sijaitseva pieni kalastajakylä edusti norjalaista fiilistä parhaimmillaan. Käydessäni siellä, oli vastaanotto erittäin lämmin ja koin viihtyväni siellä hyvin.

Viisi ruokaa/ruoka-ainetta, joista en pidä

Kanttarelli. Tässä kohtaa yleensä saan pöyristyneitä katseita, kun myönnän ruokainhokkini. Sienet ylipäätään eivät kuulu ruoka-annoksiini, mutta kanttarellia en voi edes hajuna sietää.

Sipuli. Pienenä selitin ystävilleni, etten voinut syödä ruokia joissa oli sipulia, sillä olin allerginen (koska en vaan voinut sanoa etten pitänyt siitä?) Tänä päivänä olen oppinut syömään sitä, mutta vieläkin kaihdan isoja sipulin paloja ja kyllä, olen 23-vuotias.

Korianteri. Väitän, että kuulun siihen ihmisryhmään jolla on tämä kuuluisa geeni, joka saa korianterin maistumaan saippualta!

Lanttulaatikko. Jokaisen joulupöydän pakollinen paha, enkä vielä tänäkään päivänä osaa syödä sitä. Nuorempana jouduin aina maistamaan sitä, mutta nykyään vanhempani ovat oppineet, etten pidä kyseisestä ruoasta.

Anjovis. What can I say… Ei vaan uppoa.

Viisi tavaraa, joista voisin luopua (mutta en aijo:D)

Tietokone. Jos koulu ei edellyttäisi tämän omistamista, uskoisin että pärjäisin oikein hyvin ilmankin. Näin loman aikana on kone tullut avattua ehkä 2 kertaa.

Älykello. Vaikka hommasin juuri oman Polar M600 -kellon ja olen aivan rakastunut kyseiseen kapistukseen, en usko että siitä luopuminen olisi itselleni maailmaa kaatava asia. Se tosin piristää treenimotivaatiota joten…

Meikit. Pidän laittautumisesta ja naamataulun puunaamisesta etenkin arkiaamuisin ja siitä on muodosunut oikeastaan arkirutiinien kohokohta (heti aamukahvin jälkeen). Näin kesällä ei ole tullut montaakaan kertaa otettua meikkipussia esiin, joten freesillä nassulla on tullut kuljettua lähes koko kesä.

Hiusten muotoilulaitteet. Föönit, kiharruspuikot ja suoristusraudat. En juuri koskaan käsittele hiuksiani, koska en joko osaa tai jaksa ja näin ollen kuontalo saa hulmuta käsittelemättömänä päivästä toiseen. Näin ollen näistä välineistä luopuminen ei kirpaisisi arki-Ellun elämää juuri mitenkään.

Kumisaappaat. Äiti varmaan kotona pyörittelee silmiään, mutta kyseiset jalkineet ovat jääneet hyvin vähälle käytölle vaikka sateisia säitä on ollut. En ole tarpeeksi aikuinen vielä siis tässä(kään) asiassa.

-Elina

Olen: Elina
Asumismuotoni: asun vuokralla ihanassa yksiössä
Opiskelen/olen opiskellut: Opiskelen Turun yliopistossa erityispedagogiikkaa ja minusta pitäisi parin vuoden päästä valmistua erityisopettaja
Työskentelen/olen työskennellyt: Vaikka minkälaisissa töissä, mm. iltapäiväkerhon ohjaajana, koulunkäynnin avustajana, luisteluvalmentajana, marjamyyjänä, tarjoilijana…
Kiinalainen horoskooppini: Kalat
Mitä harrastan liikuntaa: Minulla on pitkä kilpaurheilutausta muodostelmaluistelun puolella ja tänä päivänä harrastan crossfittia
Mitä muuta harrastan: kuvataidetta ja käsitöitä

Pohdin: Paljon ja kaikenlaista, usein aivan liikaakin ja loppupeleissä olen omien ajatusteni syövereissä ja sitä myöten myös aivan uupunut.
Vihaan: Viha on todella voimakas ilmaisu, enkä koe vihaavani oikeastaan juuri mitään, mutta en siedä juurikaan toisten tahallista huonoa käytöstä.
Rakastan: Luontoa ja koiria<3 En rentoudu missään niin hyvin kuin perheemme mökillä saaristossa tai oman koiran kanssa makoillessa. Läheisiä ja ystäviä rakastan myös suuresti.
Haaveilen eniten: Tasapainoisesta ja rauhallisesta tulevaisuudesta, johon kuuluisi kumppani, mahdollisesti lapsia ja oma koira.
Tarvitsen: Tällä hetkellä kipeästi uudet farkut sillä entiset alkavat olla hyvin puhki kulutetut…
Pelkään: Etten koskaan pääse pääni kanssa sopuun (kyllä, minä ja pääni olemme kaksi eri asiaa valitettvasti, toivottavasti yhteinen sävel löytyisi jossain vaiheessa!)
Kaipaan: Jos totta puhutaan, kaipaan ihan varhaislapsuutta, jolloin en vielä tosissani harrastanut luistelua – niitä aikatauluttomia ja stressittömämpiä aikoja.
Murehdin: Aivan liikaa pienistäkin asioista. Tämä on taipumus, josta pyrin pääsemään irti

Kerro jotakin siitä kun…
Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Olin silloin13-vuotias, hyvin epävarma ja kipeästi aikuisen ohjeistusta kaipaava nuori teini, jonka ajatukset pyöri vain luistelussa.
Viimeksi koit romanttisen hetken: Eilen illalla, kun poikaystävän kanssa viestiteltiin<3
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti: Varmaankin viime viikolla mökillä murjaisin vitsin ja kanssamökkeilijäni naurahtivat
Joku kehuu sinua taitavaksi: Sisäinen pieni Elluni hyppii riemusta ja ylpeydestä, mutta ulospäin saatan vaikuttaa hyvinkin vaivaantuneelta. Olen pyrkinyt siihen, että otan jokaisen kehun avoimesti vastaan sen suurempia kainostelematta, mutta tilanne on toistaiseksi hieman vaiheessa
Teet itsellesi lounasta: Olen aika suurpiirteinen kokki, eli heittelen pannulle vähän kaikenlaista ja katson mitä tapahtuu. Tavallaan kätevää, sillä koskaan ei tiedä miltä tuleva annos tulee maistumaan, mutta toisaalta ei niin kätevää, sillä unohdan aina mitä kaikkea olen heittänyt sörsseleihini enkä näin koskaan saa uusittua onnistunutta annosta.
Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Eilen illalla, kun saavuin viikon mökkireissun jälkeen omaan kotikolooni<3
Lausut kehuja: Vaikka olen huono kehujen vastaanottaja, olen sitäkin parempi kehujen antaja. Rakastan etenkin ystävieni kehumista ja heidön itsetuntonsa boostaamista (etenkin pienesti viinipäissäni heh..)

-Elina