Sitruunamojito
Tänään olen istuttanut basilikoita pelleteistä ruukkuihin. Ulkona tuntuu jo aivan kesälle. Pystyi olemaan terassilla aivan hyvin shortseilla ja t-paidalla. Tämän ensimmäisen oikean kesäpäivän kunniaksi teki mieli nautiskella jotakin hyvää. Päädyin tekemään sitruunamojiton, koska siihen löytyi aineksia.
Sitruunamojito (alkoholiton)
mintunlehtiä
pari sitruunaviipaletta
sokeria (intiaani, luomuruoko, tms./TAI äärimmäisessä hädässä hunajaa)
(vadelma)vichyä
jäitä
Sain äidiltä aivan ihanat banaani- ja appelsiiniminttupuskat. Niitä ei ole tullut vielä paljon käytettyä. Mojitoon valitsin näistä kahdesta appelsiinimintun.
Murskasin ensiksi mintut ja sitruunaviipaleet tuollaisella huhmarin marmorisauvalla.
Sitten lisäsin jääpalat. Koetin murskata myös ne huhmarin marmorisauvalla. Huono idea. Lasi hajosi. Otin uuden. Toistin ykkösvaiheen.
Seuraavaksi kokeilin laittaa jääpalat muovipussiin ja hakata huhmarinsauvalla murskaksi. Aika kehnoa jälkeä. Muoviin tuli reikiä ja jää ei kunnolla murskautunut. Lähdin jo etsimään varastosta vasaraa, kun muistin että meillähän on blenderi ja siinä ”ice-crush” -toiminto. Hm.
Sain jään blendattua kivaksi murskaksi. Täytin lasin murskalla. Seuraavaksi ajattelin lisätä hunajan, niin että se kauniisti leviää kaikkialle jäämurskaan ja valuu myös hieman pohjalle. No eihän se levinnyt. Jähmettyi tiukaksi paukuksi jäämurskan päälle.
Täytin kuitenkin lasin vadelmavichyllä, tökkäsin pillin hunajaan ja kokeilin sekoittaa sitä tasaisesti juomaan. Hunaja tarttui isona könttinä pilliin kiinni. Kokeilin saada sen irtoamaan. Ei irronnut. 
Nautin mojiton hunajaköntsineen päivineen. Join ensin juoman ja söin sitten hunajan pillistä. Hyvää oli.
Jos et ole sokerilakossa, kuten minä, suosittelen kuitenkin hunajan korvaamista jollakin (mielellään suht terveellisellä) sokerilla.
Kesävirvoketerveisin,
Ella
