Toripäivä

b5c2dab5-bac2-4cfc-b610-f1dda1370e01.jpgMikä fiilis kun vihdoin koitti tällainen ihan oikea kesäpäivä. Suunnistimme aamupäivällä torille kartoittamaan mansikkatilannetta. Kahvi oli kotoa loppu, joten aamukahvikin sai odotuttaa torille saakka. Huomaan olevani jälleen hyvässä kofeiinikoukussa, kun pää tuntuu pelkältä puurolta ennen päivän ensimmäistä kahvikupposta.

Mansikat olivat vielä aika kovissa hinnoissa ainakin Oulun torilla. 35€ -38€ laatikko. Viime kesänä meni mansikan pakastusaika aivan salavihkaisesti ohi, kun oltiin riessussa. Talvella harmitti suunnattomasti, kun ei ollut pakkasessa kotimaisia mansikoita. Nyt olen sitten kärppänä koettanut seurailla tämän kesän mansikkatilannetta, jotta varmasti saadaan marjoja pakkaseen. Tosin tuntuu sato olevan aikalailla myöhässä. Etenkin täällä pohjoisen leveysasteilla saa vielä ilmeisesti viikon, pari odotella. Yhden litran kuitenkin ostimme marjoja raakakakkua ja banaanijätskiä varten.

c49109fe-0ca6-4893-b41d-5fd07b45a87b.jpg

0344fbcb-6285-409e-bb81-24662b7956fe.jpg

Olen taas innostunut kantamaan Nooaa repussa. Ihan vastasyntyneenä kantoliinan/-repun käytttö jotenkin hirvitti, kun toinen oli niin hentoinen ja heiveröinen. Nyt kun poitsu on jo mukavan jämäkkä kannella, niin on ihan fiilis välillä kantaa repussa tai liinassa. Saimme tuon ergon-repun kaverilta lainaa. Se onkin aika mukava päällä. Eilen kaivoin myös kantoliinan kaapista pitkästä aikaa. Ei sekään enää ollut hassumpi. Nooa tuntuu viihtyvän molemmissa.

77bcfc3e-ed17-4433-8213-199e72d4ae6f.jpg

Ouluun on avattu uusi jätskibaari, Tähtijäätelö, joka houkuttelee asiakkaita itsetehdyllä jäätelöllä. Krisulla teki jätskiä mieli, joten kävimme kokeilemassa tätä uutta paikkaa. Harmi vaan, että valikoimassa ei ollut yhtäkään sokeritonta, tai edes hunajalla makeutettua vaihtoehtoa. Tuskinpa missään ravintoloissa sellaista löytyy, mutta aina voi toiveikkaana kysäistä.

Otin pariviikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja lopetin minun höpöhöpö-sokerilakon ja aloitin uuden, tällä kertaa tiukemmilla säännöillä. Ei enään mitään ”erikoistilaisuus”-poikkeusta. Entinen meni aivan plörinäksi, kun aina kun mieli teki herkutella, niin kehitin samantien jonkun ”aurinko paistaa tänään”-juhlapäivän. Joten; ei enää juhlapäiväpoikkeusta! Valkoinen sokeri pannaan! Ainoastaan luonnolliset sokerit (hunaja, agavesiirappi, intiaanisokeri) sallitaan ja 85%+ suklaa. Näinpä tyydyin siis, uuteen huikeaan itsekuriini tyytyväisenä, siemailemaan sokeritonta kahviani ja katselemaan vierestä, kun Krisu herkutteli menemään. Nooakin on jo selvästi tajunnut syömisen pointin, kun suu auki kuolasi vierestä kun jätski hupeni isin suuhun.

24d7d194-5879-486b-bb36-23f5554343e3.jpg

 

 

 

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Lapset

Julki-imetyksestä

Olimme tässä käymässä Hailuodossa Kristianin ja Nooan kanssa. Kävimme pitkällä kävelyllä saaressa, ja näyttämässä Nooalle heppoja. Pienelle iski kova nälkä ja autolle oli vielä matkaa, joten täytyi pysähtyä syömään. Katselin ensin tienpenkkoja, josko jossakin olisi jotakin mukavaa mätästä tai kantoa mille voisi istahtaa. Kaikki mukavan näköiset suojaisat istumapaikat olivat kauttaaltaan männynneulasten peittämiä, eikä tehnyt mieli saada piikkejä takapuoleen. Näin ollen ainut vaihtoehto oli istahtaa pyörätielle syöttämään lasta. Hailuodossa on sellainen hyvin leppoinen maalaiskylä-meininki, joten tämä ratkaisu tuntui mielestäni täysin luontevalta ja tilanteeseen sopivalta. Kaupungilla olisin ehkä mieluummin etsinyt jostakin penkin.

WP_20150717_19_12_49_Pro.jpg

Olen sivukorvalla kuunnellut ja sivusilmällä seuraillut tätä imetyskeskustelua, mistä on ollut somessa ja otsikoissa nyt tänä keväänä. Mielestäni on ihmeellistä, että koko asiassa on edes mitään keskusteltavaa.

Jos vauvalle tulee nälkä, niin tottakai vanhempien/äidin vastuu on silloin antaa lapselle ruokaa. Jos lapselle tulee nälkä kaupungilla, niin lapselle täytyy silloin antaa ruokaa, siellä kaupungilla.

Olisihan aivan älytön vaatimus, että kukaan muukaan meistä ei saisi syödä muualla kuin kotona, tai jossakin piilossa suljettujen ovien takana. Nälkäisinä ja pahantuulisina vaeltelisimme paikasta toiseen. Kaikki meneminen ja eläminen pitäisi suunnitella ja jaksottaa niin, että välissä pääsee kotiin/johonkin koppiin syömään.

Aika vapaasti olen syöttänyt meidän pikkuista paikasta huolimatta. Välillä ravintolassa olen mennyt vessaan syöttämään, mutta ennemminkin siksi, että lapsen olisi helpompi keskittyä syömiseen rauhallisessa paikassa. Kukaan ei ole vielä kertaakaan tullut mitään missään sanomaan, ja jotenkin olisi aika omituista, jos joku tulisi kommentoimaan. Jos jotakuta häiritsee niin ei ole pakko katsoa. Jos jonkun mielestä on äärettömän mielenkiintoista, niin katselkoon vapaasti. Onhan se aivan mielettömän kaunis asia. Tissit on kauniita, ja pieni lapsi syömässä on maailman kauneinta.

Kaikille julki-imetystä vastustaville ja kommentoijille, haluaisin vielä huomauttaa, että kyseessä on aivan totta hyvin intiimi asia. Ei se ole naisellekkaan itsestään selvyys ja aivan helppoa ottaa tissiä esille ihmisten ilmoilla tällaisen kulttuurin keskellä, jossa tissit on vahvasti stigmatisoitu seksiin yhdistettäviksi asioiksi. Rakkaudesta lapseen sen tekee. Siihen hetkeen väliin tuleminen ja kommentoiminen, on vähintäänkin tahditonta ja saattaa satuttaa toista ihmistä pahasti.

Tsemppiä huikeasti kaikki ihanat vahvat naiset, jotka uskallatte imettää kaupungilla ja kahviloissa. Niin nättiä ja parasta ja kaunista, luonnollista, ihanaa ja kaikkea sitä! Jos jollakin on asiaan sanottavaa, niin hymyillään kauniisti ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Ihana ainutkertainen asia. Sata sydäntä.

ps. Ei liity ihan aiheeseen, mutta ihana dokkarisarja Yle areenassa: Kauniit ihmiset. Kannattaa katsoa!

Hyvinvointi Liikunta Lapset Vanhemmuus