Tervetuloa, minä!
Alkaa olla jo puolipäivä ja mitä olen saanut tänään aikaiseksi?
Vein tytön päiväkotiin, kuuntelin YleX-aamua aamupalan ajan ja innostuin Juoppohullun päiväkirja -elokuvan pääosan esittäjän haastattelusta.Nauhotin tytölle DisneyChannelilta Keiju-elokuvan, kun vasta illalla sarjan kirjaa luettiin. Lupauduin menemään tammikuussa työkeikalle siskoni työpaikalle, ellen ole leikkauspöydällä juuri silloin. Katselin Facebookissa Intiassa vierailevan tuttavani valokuvia, jotka oli aivan mahtavia. Eksyin sen myötä selailemaan myös omia otoksiani Nikon D40 järkkärilläni. Eilisen migreenin ansiosta oloni on vielä vetämätön, joten en jaksanut hakea kovalevyä, jotta saisin viimeinkin selattua läpi vuoden takaiset teetettävät kuvat, mm. hääkuvamme.
Selasin myös SOS-lapsikylien sivuja jälleen kerran. Täytyisi keksiä jotain viisasta sanottavaa heille, kun sivuston kautta saa lähetettyä joulutervehdyksen, eikä ”hyvää joulua” tunnu riittävältä.
Tarkistin VR:n tarjoukset, vaikka en ole menossa mihinkään. Tarkistin sähköpostit tietokoneella vaikka saan ne suoraan kännykkään. Odotin innolla ProvinssiRockin pääesiintyjän julkaisua ja petyin kuullessani. Ei sillä, että olisin sinne muutenkaan menossa.
Kyselin kissanpentua ystävälleni, joka jouluna tulee pitkästä aikaa pois etelän ruuhkista.
Lopulta päädyin Lilyn sivuille lukemaan pastelli-hiusväreistä ja tässä sitä ollaan, tekemässä omaa palstaa.
Mitä minun sitten piti tehdä?
Kuumakivihierontaan käytettävät kivet makaa pöydällä pesemättömänä. Ne piti puhdistaa. Ajokortissa on vieläkin vanha sukunimi ja tarvisin jo kovaa kyytiä henkilöllisyystodistuksen oikealla nimellä varustettuna. Viimeiestään tammikuun laivaristeilylle. Piti siis käydä passikuvissa ja poliisiasemalla. Se edellyyttää tietenkin hiusten pesua ja laittoa sekä kasvojen meikkaamista. Sitä kuvaa olisi tarkotus lopun elämää tuijotella lompakossa.
Miestäni haluaisin lepytellä siivoamalla yhden huoneen, joka on muuttunut vaivihkaa varastoksi. Ehkä hän sitten paremmilla mielin lähtisi tai ainakin antaisi minun mennä moikkaamaan tänäänkin kaukaa lähelle tullutta ystävää siitä huolimatta, että itse vaadin, että ”kaikki iltamenot loppuu nyt pariksi viikoksi”.
Tyttöhän on päivähoidossa siksi, että saisin tehtyä firman asioita. Kirjanpito laahaa jäljellä pahasti. Uusia tuulia varten pitäisi täytellä erinäisiä omavalvontasuunnitelmia ja laittaa hakemuksia sinne tänne. Kahviossa odottaa myös edellisten jäljiltä erinäisiä epämääräisiä tavarakasoja, jotka pitäisi hävittää. Niin ja lahjakortit. Joululahjaksi minulta on varattu hoitoja, joiden lahjakortit tullaan pian hakemaan. Kortit täytyisi tehdä. Ja edustaijlle piti lähettää vielä joulutervehdykset.
Joulu? JOULU! Tosiaan, viikon päästä on jo joulukin. Ja tässä minä vain istun ja kirjoitan. Miksi kerron tämän? Siksi, että tämä kertonee parhaiten elämästäni. Siitä mikä minua kiinnostaa, mistä minä pidän, mistä kirjoitan. Ja tässä onkin vain aiheet yhdeltä päivältä, on niin paljon muutakin…