Hiusongelmia

Mulla on luonnostaan ruskeet hiukset. Semmoset perus suomalaiset, maantienruskeet hiukset. Oman väriset ne ei tietty oo ollu 10 vuoteen, mutta melko tummat, ruskeet tai punaset, ne on kuitenkin suurimman osan ajasta ollu.

Reilu 1,5 vuotta sitten aloin kuitenkin haaveilla vaaleammista hiuksista. En ollu koskaan ollu blondi, mutta alko sitten vähän sekin houkuttelee. Puol vuotta siinä meni (ennen ku raaskin sen rahasumman käyttää), että lopulta reilu vuosi sitten musta oli tullu blondi. Ihan kokonaan blondi en oo missään vaiheessa ollu, kun oon tykänny pitää tyven tummana, mutta muuten letti on ollu suurimmiks osin vaalee.

Ja nyt, vuoden jälkeen, oon alkanu haikailee takas tummien hiusten perään.

Picasa1.jpg

Alko elokuussa tehdä mieli värjätä pää taas tumman ruskeeks, mutta mietin siinä samalla, että mitäs sitten jos värjäyksen jälkeen haluunkin takas vaaleeks. Vaaleisiin hiuksiin on vähän vaikeempi palata. Omiltahan nää vaaleet hiukset ei oo missään vaiheessa tuntunu, edelleen miellän itteni tummatukkaseks, mutta on tää nyt ollu mukavaa vaihtelua.

Mutta koska on kyse hiuksista, mun päässä ei oo pyöriny vaan yks vaihtoehto. Vaan muutama muukin vaihtoehto… Eniten oon pyöritelly päässäni ajatusta pitkästä polkasta, kokonaan blondista (että värjäis tumman tyven kans vaaleeks), pinkistä ja violetista! Että ei, ei pelkästään ruskeeta, vaan muitakin värivaihtoehtoja oon pyöritelly ja sit tota lyhyempää mallia. Se tai tää sama pitkä tukka mikä nyt on. Ku mä oon just tämmönen tuuliviiri, mieli vaihtelee joka toinen päivä! Tänään haluun blondin polkan, huomenna haluun pitkät ja ruskeet, sitä seuraavana päivänä taas polkan ja pinkin tai vaihtoehtoisesti violetin. Syyskuun parhaissa mainittu Helen Anderson on ehkä hieman vaikuttanut näihin pinkkeihin ja violetteihin hiusunelmiin… Joten en oo vielä varma mitä seuraavalla kampaamoreissulla teen. Ja se reissu ois tarkotus varata parin viikon päähän.

Mutta tosiaan, värinvaihdon lisäks se pitkä polkka on välillä vähän houkutellu. Kun nää hiukset on ollu pitkänä jo aika kauan ja välillä tuntuu, että ne on vaan tiellä ja häiritsee ja pidän niitä vaan ponnarilla koko ajan, niin pieni pätkäsy vois piristää ja tuoda uutta ilmettä. Kun on sellanen olo, että haluaisin jotain muutosta, muuhunkin kun väriin. Mutta ääh, en tiiä teenkö sitäkään vielä. Joka toinen päivä kuitenkin tykkään tästä pitkästä tukasta!

Picasa.jpg

Meikäläisen Pinterest on täyttyny polkkatukkakuvista, lyhyistä ja pitkistä polkista. Mutta kun kattelen vanhoja kuvia ittestäni, missä mulla on sellanen pitkä polkka, niin en oo taas varma mitä mieltä siitä oon. Toisten hiukset näyttää niin hienoilta polkkana/pitkänä polkkana, mutta oma letti ei oo ollu ihan niin upee… Mutta jostain syystä se pituus houkuttelee silti! En tiiä, kai sit jotenki aattelen, että nyt se näyttäis paremmalta. Mutta en tiiä, vaikeeta. Miks mun mieli vaihtelee näitten asioitten suhteen näin paljon!

Periaatteessa haluaisin jonkun ison muodonmuutoksen, mutta sit taas toisaalta haluaisin pysytellä tässä tutussa ja turvallisessa enkä muuttaa mitään. Miks hiuksiin on näin vaikee tehdä muutoksia… Silleen camoon, kyse on kuitenkin uusiutuvasta luonnonvarasta. Jos nyt vaikka 15 cm ottaisin pois, niin kaatuisko maailma siihen. Hetkellisesti vois kaatuukin, mutta ehkä siihen tottuis. Ja kyllähän se siitä sit aikanaan kasvais. Huoh, naiset ja niiden hiukset…

Kollaasin kuvat Pinterestistä, linkit täältä, täältä, täältä ja täältä.

Kauneus Hiukset