Miksi en meikkaa

Meikkaan harvoin. Ehkä pari kertaa kuukaudessa. Se on muuttunu aika paljon parissa vuodessa, kun aikoinaan meikkasin joka päivä, esim. kesätöitä varten ja vielä AMK:ssakin laittauduin ainakin pari kertaa viikossa.

Mutta nyt se on vähän jäänyt. Siihen on vaikuttanu aika montakin asiaa.

Ensinnäkin, oon laiska unikeko. Haluan nukkua mahdollisimman pitkään ja meikkaaminen vie liikaa aikaa. Oon niin hidas meikkaamaan, että jos haluan aamulla laittautua ennen töitä, pitää herätys laittaa 45 min aikasempaan. Sillonkin saattaa välillä jäädä homma kesken, että ripsari pitää lisätä vasta joskus myöhemmin sinä päivänä. Usein siis meikkaan jotain menoa varten, joka tapahtuu vasta töiden jälkeen, joten ei sillä niin väliä, vaikka töihin menisikin ilman ripsaria.

Tästä pääsemme toiseen kohtaan. Mulla ei oo enää sellasta oloa, että tarvis töitä varten meikata. Eri asia jos olisin töissä vaikka vaatekaupassa tai melkein missä vaan asiakaspalvelutyössä. Sillon saattaiskin useemmin olla sellanen olo, että haluaa näyttää siistimmältä ja nätimmältä. Mutta kun nykyisissä hommissa kauheen moni ei nää mua. Ja välillä on sellasia päiviä, että välttämättä kukaan ei nää mua. Vaikka mun kaikki vanhat työpaikat ei ookaan ollu asiakaspalvelutöitä, niin se ympäristö on sitten ollu enemmän sellanen, että on tuntunu siltä, että naamalle pitäis tehdä jotain tai yleisestikin näyttää fiksummalta. Mutta nykynen työpaikka on sen verta rennompi, että sellasta ”painetta” ei enää oo, oli sitten kaikki työkaverit paikalla tai ei. Voin mennä hupparissa ja lökäreissä paikalle ja kaikki on ihan normaalisti. Oon varmaan myös kasvanut sellasesta paineesta pois. Mutta kyllähän se työympäristö vaikuttaa. Jos olisin vaikka pankissa asiakaspalveluhommissa, niin kyllä pitäis aika pahasti nukkua pommiin, että sinne syöksyis hupparissa ja kollareissa, kun ei muuta kerkeis vetää päälle.

Kolmantena sitten se, että oon oppinu viihtyy meikittömässä naamassa paljon paremmin. 1,5 viikkoa sitten julkasin postauksen, jossa kerroinkin, että mulla on ollu akne. Sillon sitä naamaa mielellään peittelikin meikkikerroksilla. Mutta tosiaan, nyt kun ne ihon virheet on vähentyneet ja oon saanut paljon enemmän kommentteja, että mun ei tarvis meikata ja näytän hyvältä ilman meikkiä, niin on itekin alkanu uskomaan siihen ja oppinut elämään ilman sitä jokapäiväistä naaman ehostusta.

Nää nyt on varmaan ne pääsyyt. Haluun saada tarpeeks unta, meikkaaminen vie niin kauheesti aikaa, ei oo enää samanlaista tarvetta vetää pakkelikerrosta töitä varten ja oon alkanu tykkäämään meikittömästä pärstästäni.

Sitten on tietty vielä pieniä muitakin syitä tai yleisesti positiivisia juttuja meikittömyydessä:

Sää tuntuu olevan melko usein huono, vähän väliä sataa, mutta kun ei oo meikkiä, niin ei haittaa vaikka naama kastuiskin!

Toiseksi, meikittömänä voi hieroa silmiä ihan rauhassa. Se on yks parhaimmista asioista! Kun ei oo ripsaria eikä mitään muutakaan silmissä, voi rauhassa hieroa niitä, jos väsyttää tai vaikka tuntuu siltä, että silmässä on joku roska. Oikeesti, ihan parhautta.

Ja sitten vielä vikana tulee mieleen se, että iltatoimet sujuu kans paljon nopeemmin, kun ei tarvi poistaa meikkejä, vaan naaman voi pesasta ihan normaalisti kasvojenpuhdistusaineella (kun jos on meikkiä, niin silmämeikki pitää vielä erikseen poistaa). Ja jos vaikka on niin väsynyt, ettei jaksaisikaan käydä iltatoimilla (onneks näin ei kauheen usein kuitenkaan tapahdu), niin se ei oo sitten ihan niin vakavaa, jos nukahtaakin jo, kun naamassa ei kuitenkaan oo meikkiä.

Lisäyksenä vielä, että meikkaan kyllä edelleen juhliin ja välillä arkenakin, en oo ”totaalikieltäytyjä”, kyse kun on kuitenkin eniten siitä ajankäytöstä. Arkena meikkaan lähinnä jos on jotain menoa töiden jälkeen: leffaa, ruokailua, hengailua ulkona kavereiden kanssa… Mutta ei sekään mikään vakio oo. Monta kertaa sitä on tullu käytyä leffassa ja syömässä ilman meikkiäkin. Mutta joskus sitä vaan tekee mieli näyttää vähän nätimmältä. Kyllähän meikattuna itsetunto on vähän korkeemmalla, ei sille vaan voi mitään.

EDIT 22.9.: Oli tarkotus julkasta tää postaus vasta pari päivää myöhemmin, kun en ollu kerenny ottaa kuvia tätä varten tarpeeks ajoissa, mutta hupsista keikkaa, kun se olikin jäänyt ajastukseen ja julkaisi sitten itse itsensä tiistai-iltana ilman mitään kuvia… Noo, nyt on kuvat paikoillaan!