Tässä tarinaa meidän tämän kerran sairaala reissusta, joka oli suunniteltu etukäteen jo valmiiksi.

Lähestyi yhdeksäs päivä helmikuuta. Oli aikainen herätys, koska matkasimme Tays:iin Lastenkirurgian osastolle. Laukut ja tarvittavat tavarat oli pakattu edellisenä iltana jo valmiiksi. Oli selvää että minä jään lapsen kanssa osastolle niin pitkäksi aikaa kunnes pääsemme kotio. Elmerin leikkausta edeltä yö meni hyvin. Paremmin kuin osasimme odottaa.. Kuitenkin piti olla ravinnotta, mutta Elmeri oli hyvin aurinkoinen kun heräsi aamulla neljän jälkeen. Pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Elmeri sai mukaan tueksensa Äidin ja Isän❤ Matkalla ajaessa Tampereelle pyöri ajatuksia ja huolia päässä.. mietteitä miten kaikki sujuvat..

Tiesimme että kun saavumme osastolle menee kaikki asiat nopeasti ja pian tulee aika luovuttaa Elmeri hoitajien käsiin❤ Osastolle saavuttua veimme omat eväämme jääkaappiin ja menimme ilmoittautumaan. Oli iloinen uutinen vastassa, koska saimme vanhan tutun oman hoitajan❤ Oli niin ihanaa, koska hän tunsi Elmerin valmiiksi ja meidät vanhemmat..  sitten pääsimme huoneeseen ja alkoi vaatteiden vaihto ja vielä kävimme toimenpiteet lävitse.. Elmeri oli hyvin iloinen ja nauravainen.. käteen laitettiin puudute rasvaa ja pian oli kello likemmäs puoli kahdeksaa ja lähdimme hoitajan matkaan saattaa Elmerin leikkaus saliin. Tämä on tilanne mihinkä ei kai koskaan totu.. Aina huoli valtaa meidän vanhempien pään❤ pian ollaan leikkausosaston ovien takana ja ovet aukeavat. Menemme kaikki sisälle ja keskustellaan mitä toimenpiteitä oli sovittuna. Elmerillähän oli sovittuna silmien sondeeraus, vatsaportin tähystys sekä 1- ja 2-vaiheinen kivesten operointi. Pian oltiin asiat käyty lävitse ja hoitajat kysyy kumpi vanhempi jää nukutukseen.. No minä jäin.. Jari lähti hoitajan kanssa pois, koska nukutukseen ei saa jäädä kuin yksi vanhempi. Elmerille alettiin laittamaan tippaa, joka saatiin todella hienosti käteen ja Elmeri oli oma itsensä.. ja vei huomion hoitajilta hymyllänsä ja hiuksillansa. Pian saapui nukutuslääkäri, kenen kanssa aikasemmin olimme palveerattu.. kävimme vielä pian toimenpiteet lävitse. Kaikki olivat kunnossa. Elmeriä alettiin nukuttamaan.  Silittelin Elmeriä ja pian hän nukahti. Ihana Jenni lääkäri ja hoitajat käskivät minua poistumaan, jotta he pääsivät hommiinsa. Nieleskelin itkua.. tuntu pahalta.. mietin kaikkea.. mutta lääkäri Jenni löysi lohduttavat sanat.. ”kyllä me teidän pojasta huolehdimme❤ voitte olla huoleti.. soitamme jos jotain tulee..”  lähdin käveleen leikkausosaston käytävää pois päin ja Jari odottikin minua käytävällä. Itkulta tällä kertaa vältyttiin, koska Jenni löysi oikeat sanat ja pääsin turvallisin mielin lähtemään pois. Menimme Jarin  kanssa kahville, syömään, kävelylle.. koska tiesimme että aikaa kuluu ja meille soitetaan kun voidaan mennä heräämöstä Elmeriä hakemaan❤ aika tuntui pitkältä.. näimmekin paljon tuttuja ja välillä ajatukset meni muualle odotuksesta.. välillä tuntui että päässä kohisee.. koska odotimme ja odotimme.. Pian käytävällä näimmekin Jenni lääkärin ja hän kertoi uutisia että Elmeri jouduttiin nukuttamaan takas toistaiseksi, mutta kaikki hyvin. Huoli nousi enemmän.. kaikki hyvin mutta nukutettiin takaisin kuitenkin? No, uskoimme yhdessä että kaiken on pakko olla hyvin ❤ aika kului ja mitään ei kuulu.. alkoi jo vähän hermostuttamaan.. sitten mietimme jos menisimme kahville,. niin varmasti puhelin soisi.. ja kun kahvit oli juotu.. se puhelin soi! Osastolta soitettiin että voisimme mennä Elmeriä hakemaan takaisin. 

Elmeri voi hyvin, mutta huomasimme heti sen olevan kuuma. Osastolla mittasimme kuumeen ja olihan sitä… Onneksemme se laskeutui illan aikana.. Yö meni vaihtelevasti, koska osaksensa kipuja oli jonkin verran. Aamulla oli lääkäri kierto ja tuli iloisia uutisia.. pääsemme kotio, ihanaa! Sairaalassa oli kuitenkin sovittuja palvereita ja tapaamisia ja asioiden hoitamista ennen kun pääsimme kotio päin lähtemään. Teimme ison kasan paperitöitä ja tulevaa kevättä suunniteltiin. Elmerille joudutaan vielä samanlainen operaatio tekemään. Toivottavasti sekin sujuu näin mallikkaasti! =) 

Tässä matkan aikana on miettinyt mitä tämä tilanne on opettanut meidän perheelle.. Elmerillä on ollut meille erityinen tehtävä.. Hän on tullut aukaisemaan meidän jokaisen silmiä. Hän tuli osoittamaan, kuinka rakastettava on juuri sellaisena kun hän on. Hän tuli näyttämään maailmaa niin paljon kauniimpana ja herkempänä, kuin aiemmin oli nähty. Hän tuli muuttamaan asioiden tärkeyden ja tekemään sisaruksistaan entistäkin vahvempia ihmisiä. <3

Mutta kotona ollaan oltu jo tovi ja suhteellisen hyvin mennyt. Kipuja on vielä, mutta Elmerihän on siltikin hyvin aurinkoinen <3 Kotio olemme saaneet limaimurin, josta on suuri apu ollut Elmerin paksun liman tuloon. Tämä on niin suuri apu Elmerille.. kun ei nyt tarvitse kärsiä liian kosteasta suusta.. kivuista joita lima aiheuttaa.. Harmillista toki on se, että meillä edelleen jatkuu hyvin oudot poissaolo kohtaukset joita tutkitaan ja selvitellään. Välillä iskee pelko.. mikä kerta ei saadakkaan enään poikaamme hereille/kontaktiin. Harmillista, koska tälle ei ole syytä löytynyt.. mutta kaikki aikanaan.. kun se oikea aika on tiedolle tullakseen. =) Fysioterapiaa oli jo perjantaina. Vähän kankeestihan tuo sujui, mutta siittä on taas hyvä jatkaa eteenpäin matkaa. =) Elmerillä on sen verran pienet voimat toimeenpiteen jälkeen.. että jokainen asia vaatii oman hetkensä jotta päästään samalle lähtölinjalle missä oltiin. =)

Tänään olemme pitkästä aikaa saaneet kotio vieraita ja juhlittu yhden lapsen synttäreitä. Mikä ihana tunne! Meille tulee väkeä? Ennen sekin oli päivittäinen normaali asia.. mutta tässä Elmerin elämän myötä olemme useasti olleet ”vieras kiellossa”. Tänään näimme tuttuja paljon.. joka antoi taas virtaa eteenpäin. Tälläin sitä huomaakin kuinka riippuvainen ihminen on toisista ihmisistä <3 

Tulevaan viikkoon mahtuu fysioterapiaa.. neuvola lääkäriä ja paljon muuta.. mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! =)