Tässä tarinaa meidän tämän kerran sairaala reissusta, joka oli suunniteltu etukäteen jo valmiiksi.

Lähestyi yhdeksäs päivä helmikuuta. Oli aikainen herätys, koska matkasimme Tays:iin Lastenkirurgian osastolle. Laukut ja tarvittavat tavarat oli pakattu edellisenä iltana jo valmiiksi. Oli selvää että minä jään lapsen kanssa osastolle niin pitkäksi aikaa kunnes pääsemme kotio. Elmerin leikkausta edeltä yö meni hyvin. Paremmin kuin osasimme odottaa.. Kuitenkin piti olla ravinnotta, mutta Elmeri oli hyvin aurinkoinen kun heräsi aamulla neljän jälkeen. Pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Elmeri sai mukaan tueksensa Äidin ja Isän❤ Matkalla ajaessa Tampereelle pyöri ajatuksia ja huolia päässä.. mietteitä miten kaikki sujuvat..

Tiesimme että kun saavumme osastolle menee kaikki asiat nopeasti ja pian tulee aika luovuttaa Elmeri hoitajien käsiin❤ Osastolle saavuttua veimme omat eväämme jääkaappiin ja menimme ilmoittautumaan. Oli iloinen uutinen vastassa, koska saimme vanhan tutun oman hoitajan❤ Oli niin ihanaa, koska hän tunsi Elmerin valmiiksi ja meidät vanhemmat..  sitten pääsimme huoneeseen ja alkoi vaatteiden vaihto ja vielä kävimme toimenpiteet lävitse.. Elmeri oli hyvin iloinen ja nauravainen.. käteen laitettiin puudute rasvaa ja pian oli kello likemmäs puoli kahdeksaa ja lähdimme hoitajan matkaan saattaa Elmerin leikkaus saliin. Tämä on tilanne mihinkä ei kai koskaan totu.. Aina huoli valtaa meidän vanhempien pään❤ pian ollaan leikkausosaston ovien takana ja ovet aukeavat. Menemme kaikki sisälle ja keskustellaan mitä toimenpiteitä oli sovittuna. Elmerillähän oli sovittuna silmien sondeeraus, vatsaportin tähystys sekä 1- ja 2-vaiheinen kivesten operointi. Pian oltiin asiat käyty lävitse ja hoitajat kysyy kumpi vanhempi jää nukutukseen.. No minä jäin.. Jari lähti hoitajan kanssa pois, koska nukutukseen ei saa jäädä kuin yksi vanhempi. Elmerille alettiin laittamaan tippaa, joka saatiin todella hienosti käteen ja Elmeri oli oma itsensä.. ja vei huomion hoitajilta hymyllänsä ja hiuksillansa. Pian saapui nukutuslääkäri, kenen kanssa aikasemmin olimme palveerattu.. kävimme vielä pian toimenpiteet lävitse. Kaikki olivat kunnossa. Elmeriä alettiin nukuttamaan.  Silittelin Elmeriä ja pian hän nukahti. Ihana Jenni lääkäri ja hoitajat käskivät minua poistumaan, jotta he pääsivät hommiinsa. Nieleskelin itkua.. tuntu pahalta.. mietin kaikkea.. mutta lääkäri Jenni löysi lohduttavat sanat.. ”kyllä me teidän pojasta huolehdimme❤ voitte olla huoleti.. soitamme jos jotain tulee..”  lähdin käveleen leikkausosaston käytävää pois päin ja Jari odottikin minua käytävällä. Itkulta tällä kertaa vältyttiin, koska Jenni löysi oikeat sanat ja pääsin turvallisin mielin lähtemään pois. Menimme Jarin  kanssa kahville, syömään, kävelylle.. koska tiesimme että aikaa kuluu ja meille soitetaan kun voidaan mennä heräämöstä Elmeriä hakemaan❤ aika tuntui pitkältä.. näimmekin paljon tuttuja ja välillä ajatukset meni muualle odotuksesta.. välillä tuntui että päässä kohisee.. koska odotimme ja odotimme.. Pian käytävällä näimmekin Jenni lääkärin ja hän kertoi uutisia että Elmeri jouduttiin nukuttamaan takas toistaiseksi, mutta kaikki hyvin. Huoli nousi enemmän.. kaikki hyvin mutta nukutettiin takaisin kuitenkin? No, uskoimme yhdessä että kaiken on pakko olla hyvin ❤ aika kului ja mitään ei kuulu.. alkoi jo vähän hermostuttamaan.. sitten mietimme jos menisimme kahville,. niin varmasti puhelin soisi.. ja kun kahvit oli juotu.. se puhelin soi! Osastolta soitettiin että voisimme mennä Elmeriä hakemaan takaisin. 

Elmeri voi hyvin, mutta huomasimme heti sen olevan kuuma. Osastolla mittasimme kuumeen ja olihan sitä… Onneksemme se laskeutui illan aikana.. Yö meni vaihtelevasti, koska osaksensa kipuja oli jonkin verran. Aamulla oli lääkäri kierto ja tuli iloisia uutisia.. pääsemme kotio, ihanaa! Sairaalassa oli kuitenkin sovittuja palvereita ja tapaamisia ja asioiden hoitamista ennen kun pääsimme kotio päin lähtemään. Teimme ison kasan paperitöitä ja tulevaa kevättä suunniteltiin. Elmerille joudutaan vielä samanlainen operaatio tekemään. Toivottavasti sekin sujuu näin mallikkaasti! =) 

Tässä matkan aikana on miettinyt mitä tämä tilanne on opettanut meidän perheelle.. Elmerillä on ollut meille erityinen tehtävä.. Hän on tullut aukaisemaan meidän jokaisen silmiä. Hän tuli osoittamaan, kuinka rakastettava on juuri sellaisena kun hän on. Hän tuli näyttämään maailmaa niin paljon kauniimpana ja herkempänä, kuin aiemmin oli nähty. Hän tuli muuttamaan asioiden tärkeyden ja tekemään sisaruksistaan entistäkin vahvempia ihmisiä. <3

Mutta kotona ollaan oltu jo tovi ja suhteellisen hyvin mennyt. Kipuja on vielä, mutta Elmerihän on siltikin hyvin aurinkoinen <3 Kotio olemme saaneet limaimurin, josta on suuri apu ollut Elmerin paksun liman tuloon. Tämä on niin suuri apu Elmerille.. kun ei nyt tarvitse kärsiä liian kosteasta suusta.. kivuista joita lima aiheuttaa.. Harmillista toki on se, että meillä edelleen jatkuu hyvin oudot poissaolo kohtaukset joita tutkitaan ja selvitellään. Välillä iskee pelko.. mikä kerta ei saadakkaan enään poikaamme hereille/kontaktiin. Harmillista, koska tälle ei ole syytä löytynyt.. mutta kaikki aikanaan.. kun se oikea aika on tiedolle tullakseen. =) Fysioterapiaa oli jo perjantaina. Vähän kankeestihan tuo sujui, mutta siittä on taas hyvä jatkaa eteenpäin matkaa. =) Elmerillä on sen verran pienet voimat toimeenpiteen jälkeen.. että jokainen asia vaatii oman hetkensä jotta päästään samalle lähtölinjalle missä oltiin. =)

Tänään olemme pitkästä aikaa saaneet kotio vieraita ja juhlittu yhden lapsen synttäreitä. Mikä ihana tunne! Meille tulee väkeä? Ennen sekin oli päivittäinen normaali asia.. mutta tässä Elmerin elämän myötä olemme useasti olleet ”vieras kiellossa”. Tänään näimme tuttuja paljon.. joka antoi taas virtaa eteenpäin. Tälläin sitä huomaakin kuinka riippuvainen ihminen on toisista ihmisistä <3 

Tulevaan viikkoon mahtuu fysioterapiaa.. neuvola lääkäriä ja paljon muuta.. mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! =)

Oli kesäkuun kymmenes päivä ja ilmoitti Elmeri tulostaan.. Synnytyksen alkuvaiheessa jo kätilö sanoi ääni vapisten, vauvan sykkeet laskevat vähän väliä. Oli onni saada Tays:issa niin taitava ja sydämellinen kätilö juuri meille. Emme koskaan kuvitellutkaan, että siinä voisi tulla hätä… No tuskin kukaan sellasia etukäteen miettii… Loppujen lopuksi Elmerin synnyttyä hänet nostettiin rinnalleni… Oli meillä vanhemmilla onnellinen ja helpottunut olo..  Kuitenkin kaikki kääntyi, kun Elmeri menetti tajuntansa rinnalleni. Hoitaja nappasi vauvan syliinsä ja vei pois. Häntä lähdettiin elvyttämään. Elmeri kärsi suuresti happivajeesta, jonka seurauksena oli tullut myös aivoverenvuoto. Kaikki kuitenkin kääntyi onneksemme.. Elmeri taisteli sinnikkäästi ja seuraavaksi näimmekin hänet vastasyntyneiden teho-osastolla keskoskaapissa. Tilanne oli sekava, pelottava, epätietoinen ,mutta onnellinen. Meillä vanhemmilla ajatukset juoksivat ja huoli takaraivossa painoi.. Pian pääsimme kuitenkin silittelemään pientä poikaamme. Meille vanhemmille oli tilanne sanoin kuvaamaton.. muutamat kyyneleet vieri.. onnesta, ilosta, huolesta.. mutta pienen pojan kosketus antoi voimaa ja uskoa että kyllä tästä selvitään. Hetken päästä lääkärit tulivat tutkimaan ja me vanhemmat siirryimme pois huoneesta, jotta lääkärit saivat työrauhan. Yhdessä aloimme miettimään pitäisikö sisaruksille / isovanhemmille ilmoittaa, että poika syntyi… No päädyimme kuitenkin että ilmoitamme myöhemmin, kun tiemme Elmerin tilanteesta enemmän ja ettei suotta hätäänny.. Oli pojan elämän lähdön alku hataraa, mutta sieltä ponnistettiin leijonanpennun lailla.. <3  Lopuksi kun ilmoitimme sisaruksille ja isovanhemmille.. syntyi heillekkin huoli pienestä.. meni monta päivää kunnes uskalsimme kertoa ystäville tuoreesta vauvasta.

Olimme hoidossa Tays:in keskolassa. Vaikka ne päivät olivat rankkoja, voimia vieviä, olimme suurin tuki pienelle ihmiselle <3  Mieleen keskolasta on jäänyt ihanat hoitajat, lääkärit, huonetoverit.. vauvat ja vanhemmat. =) On kokemus kuitenkin jäänyt mieleen kultaisena, koska te jotka meidän kanssa olitte samassa huoneessa, samassa tilanteessa.. annoitte äärettömän paljon vertaistukea.. teitte meidän kanssa yhdessä niin kauniin muiston, mikä olisi voinut olla aivan jotakin muuta. Hauskoilla vitseillä ja huumorilla sitä rakennettiin yhdessä.. naurettiin pissasuihkuille ja kakkavaipoille ja arvuuttelimme kuka seuraavaksi pöräyttää. Jälkeenpäin nämä asiat tuntuvat jopa hassuilta, mutta juuri noina raskaina päivinä, ne on ollut se päivän hauskin ilon lähde huolen keskellä. Kiitos, että saimme juuri teidät rinnallemme sairaalassa <3 sekä suuri apu oli myös lähitukiverkosta, jotka huolehti tällä ajalla meidän muut lapset ja koirat. Emme löydä niin kauniita sanoja, kuin haluisimme läheisillemme sanoa suuresta tuesta. Oli ilo ja onni, koska äiti ja isä saivat olla lapsen tukena ja turvana. 🙂 <3

Elmerin elämä on liki 8kk jatkunut sairaalatutkimuksilla. Elmeri on monisairas vauva, jolla on toistakymmentä diagnoosia. Kaikelle tälle etsitään yhtä selittävää syytä. Toivommekin vanhempina että tämä päivä tulisi silloin kun sen aika on ja saisimme monelle kysymyksellemme vastauksen. Elmerin arkipäivät koostuvat fysioterapiasta 2-3krt / vko:ssa, Tays:in lääkärireissut 2-3krt / vko:ssa, sekä neuvolat ja muut pakolliset palverit ja ennen kaikkea se kotielämä <3 Välillä on vaikeaa aikatauluttaa arkea, mutta kaikesta olemme selvinneet. =) 

On menty tunteiden vuoristorataa. Välillä iloitaan, hassutellaan ja nauretaan.. toisinaan kipu ja itku ja huoli valtaa mielen.. mutta jokainen päivä on omanlainen ja olemme hyvin oppineet elämään sen kanssa. Elmerihän on kaikista diagnooseista huolimatta hyvin helppo hoitoinen, aurinkoinen vauva, joka antaa läheisyyttä, iloa ja rakkautta meille kaikille, mikä kantaa eteenpäin <3 =)