Tykkäätkö sä viettää enemmän aikaa kotona vai viilettää erinäisissä tapahtumissa kaupungilla? Onko sun mielestä kivampaa vapaapäivänä käydä esimerkiksi lenkillä ja illalla käpertyä sohvalle katsomaan leffaa ja syömään jotain herkkua? Vai menetkö sä päivällä kaupungille kahville kaverin kanssa ja illalla vielä baariin?

Tietenkään ihmisiä ei voi jaotella täysin toiseen ryhmään, vaan kaikki nauttivat toisinaan molemmista tekemisistä. Uskon kuitenkin, että ihmiset lukeutuvat enemmän jompaankumpaan ryhmään.

Mä tunnustan ehdottomasti olevani enemmän kotihiiri. Musta on ihanaa olla kotona. Siksi mulle onkin niin tärkeää sisustaa ja laittaa oma kotini viihtyisäksi ja kauniiksi, koska tykkään viettää siellä niin paljon aikaa. Mun unelmaelämää on oikeasti käydä töissä ja sen lisäksi päästä urheilemaan. Mun mielestä tavallinen arki on oikeasti tosi jees. Toki silloin tällöin on älyttömän mukavaa käydä tapaamassa kavereita kahvilla tai vaikkapa viinilasillisen äärellä, mutta ollakseni rehellinen ei ole mun juttu tehdä sitä jatkuvasti.

Musta on hauskaa, kun jotkut ihmiset käyvät viikoittain erilaisissa kulttuuritapahtumissa, syömässä ravintolassa, teatterissa, elokuvissa ja niin edelleen. Tuntuu, että tämän tyyppiset ihmiset ovat jatkuvasti menossa jossain.  Hauskaa se on mun mielestä siksi, että se on niin älyttömän erilaista elämää mitä itse vietän. Itse en edes jaksaisi työpäivän jälkeen lähteä johonkin kekkereihin poikkeuskertoja lukuun ottamatta. Ja milloinkohan olen oikeasti käynyt viimeksi teatterissa?!! En todellakaan ole kauhean kulturelli ihminen. Ja nyt vähän jopa hävettää myöntää se täällä. 😀

Joskus olin kateellinen sellaisille ihmisille, jotka ovat jatkuvasti menossa, kunnes tajusin, että siinä on kyse vain elämäntapa- ja luonne-eroista. Ja molemmat ovat ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja. Mä työskentelen sosiaali- ja terveysalalla ja olen jatkuvassa sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa töissä. Siksi musta onkin usein töiden jälkeen ihana vain olla yksin tekemättä mitään erikoista.

Mä olen kuitenkin elänyt myös sen vaiheen, kun liihottelin jatkuvasti ulkona. Päälle 20-vuotiaana olin oikeasti melkein joka viikonloppu baarissa ja muutenkin aina kaverien kanssa menossa jossain. Sitten mulle tuli stoppi noin kolme vuotta sitten ja musta tuli ”tylsä ja vanha”. Ennen musta oli parasta saada vetää päälle pikkumusta ja korkkarit, nykyään viikonloput menee hupparissa ja jumppatrikoissa.

Lenkkeily on hyvin iso osa mun arkea. Käyn yliaktiivisen duracell koirani kanssa joka päivä kolme kertaa lenkillä ja ne ovatkin mun aikaani ajatella asioita. Laitan musiikin soimaan korviin ja uppoudun omiin ajatuksiini. Koira on myöskin syy, miksi mun myös pitää mennä aina koulun ja töiden jälkeen suoraan kotiin. Täytyyhän toisen päästä pissalle ajallaan.

Koiraa ottaessa yksinelävänä jouduin myös tekemään tietoisen valinnan siitä, että joudun karsimaan sosiaalisia menoja elämästäni merkittävästi. Esimerkiksi opiskelun alkuvaiheessa sen huomasi siinä, että jos meillä oli klo 8-16 koulupäivä ja sen jälkeen olisi ollut yhteistä illanviettoa, mä en koskaan päässyt mukaan, koska mun oli mentävä kotiin koiran luokse. Toki se on joskus harmittanut, mutta hetkeäkään en ole katunut tuon karvapallon ottamista. Muutamien bileiden menetys on mulle pieni hinta siitä, miten paljon Tiki tuo iloa mun elämääni.

Toisaalta mun mielestä on aivan fine, jos joku ei halua ottaa lemmikkiä, koska tykkää käydä paljon ulkona ja kaupungilla sekä matkustella. Ei silloin kuulukaan ottaa lemmikkiä, sillä lemmikin kanssa täytyy viettää paljon aikaa kotona. Itse asiassa ihailen sellaista ihmistä, joka myöntää realistisesti, että oma aika ei riitä lemmikkin ottamiseen. On myös paljon niitä tyyppejä, jotka tavallaan haluavat kaiken ja sitten se oma Musti joutuu aina olemaan yksin kotona.

Me ihmiset ollaan erilaisia ja sehän on just hienoa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki toimisivat ja eläisivät ihan samalla tavalla.  Kumpaan ihmistyyppiin sä koet enemmän kuuluvasi?

-Sonja