Postaus numero yksi

Tiedätkö mitä? Mä olen päättänyt tehdä jotain, mitä en olisi koskaan aiemmin uskonut.  Se on jotain, mikä on tässä kohtaa melko ilmiselvää, kun olet avannut tämän postauksen, mutta se on ollut mulle tosi suuren kynnyksen takana. Blogin kirjoittamisen aloittaminen on musta oikeasti jopa hiukan pelottavaa ja hyvin äkkiä mieleeni tuleekin, että mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Tai kiinnostaako tämä oikeasti yhtään ketään. Mutta toisaalta mietin, että mitä väliä? Eikö mulla ole oikeus tehdä jotain, mitä niin monet muutkin tekevät ja mikä kiinnostaa mua oikeasti. Uskon myös, että jos jokin asia pelottaa, se täytyy ehdottomasti yrittää toteuttaa. Olen lisäksi aina pitänyt bloggaamista hiukan sellaisena wannabe-juttuna, mikä on lisännyt sitä kynnystä entisestään.

 

 

Mutta mistä tuo koko idea sitten lähti? Jonkun tutun kanssa tuli puhetta blogeista ja siitä, miten monet tyypit nykyään bloggaavat. Mä löysinkin itseni sanomasta, että voisin kuvitella tykkääväni blogin kirjoittamisesta, mutta en tiedä yhtään mistä aiheesta kirjoittaisin. En koe suhtautuvani mihinkään harrastukseen, alaan tai esimerkiksi elämäntapaan niin intohimolla, että jaksaisin sellaisesta aiheesta yksinomaan alkaa kirjoittamaan.

Mutta mä tykkään kirjoittamisesta. Ihan hirmuisesti. Äidinkieli oli itse asiassa ainoa aine, jossa pärjäsin lukiossa tekemättä kuitenkaan kovinkaan paljon töitä sen eteen. Se on myös ainoa aine, josta sain ylioppilaskirjoituksissa Eximian. Mä en kuitenkaan ollut äidinkielessä mikään kympin tyttö, mutta hyvä kuitenkin. Sainhan pääasiassa ysejä aineistani.

Lapsena mä kirjoitin tarinoita pöytälaatikkoon. Mummun luota löytyi joitain vuosia sitten vihkoja, joihin mä olin raapustanut tarinoitani tyyliin heti, kun olin oppinut kirjoittamaan. Esiteininä mä kirjoitin tietokoneelle romaanin alkuja. Musta olisi ollut maailman siisteintä olla kirjailija. Yläasteella mun unelma-ammattini oli vielä toimittaja, mutta sitten mä kadotin jotenkin innokkuuteni kirjoittamiseen. Mä aloin kiinnostua ihan muista jutuista.

Kuten jo aiemmin totesin, mulla ei ole mitään yhtä tiettyä aihetta, mistä haluaisin kirjoittaa. Mulle jäi kuitenkin kytemään ajatus vanhan kirjoitusharrastuksen aloittamisesta jälleen, mutta sinne pöytälaatikkoon mä en enää jaksa runoilla vain itseäni varten. Lisäksi mä olen vähän sellainen tyyppi, että jos keksin jonkun idean, saan siitä sellaisen päähänpinttymän, että se on melkeinpä pakko toteuttaa.

Mutta kuka mä sitten olen ja mistä mä tykkään?

Mä olen 26-vuotias nuori nainen. Kotoisin Turusta, mutta asunut viimeiset neljä vuotta Helsingissä. Turun murteen olen melkein täysin kadottanut näiden vuosien aikana. Käyn Turussa nykyisin melko harvoin, mutta tietty rakkaus säilyy silti kotikaupunkiani kohtaan. Onhan Aurajoen ranta ja jokilaivat maailman ihanimmat hoodit kesäisin. Ja kyllä meitä turkulaisia niin paljon dissataan, että turkulaisuus on säilytettävä sydämessä jo ihan periaatteen vuoksi hamaan tappiin asti.

Ammatiltani mä olen lähihoitaja ja opiskelen (toivottavasti) viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa ensihoitajaksi. Asun kaksin 4-vuotiaan parsonrusselinterrieri Tikin kanssa, joka on tällä hetkellä mun elämän mieheni. Tiki osaa olla välillä maailman raskain, kun riekkuu ikkunassa lintuja ja kissoja, mutta toisaalta se tuo elämääni niin paljon hyvää loputtomalla energiallaan. Lisäksi se ei tiedä mitään niin ihanaa maailmassa kuin lenkkeily, joten se pakottaa mut lenkkipolulle usein. Ja jatkuvasti.  

 

 

Harrastan aktiivista salilla käyntiä ja erityisesti puntti on mieleeni. Lihasvoiman kasvattaminen ja ylläpitäminen auttaa mua myös jaksamaan tulevassa ammatissani, joka on melko raskasta fyysisesti. Lisäksi mä olen aivan hurahtanut sisustamiseen. Löydän jatkuvasti kaikkea uutta 30 neliön vuokra-asuntooni, vaikka oikeasti mulla ei olisi tilaa enää yhtään millekään. Voisin selata Instagramissa ihania sisustusaiheisia tilejä loputtomiin. Haaveilen isommasta asunnosta ja erityisesti omasta takapihasta.

Miksi en siis halunnut alkaa kirjoittaa jostain yllä olevista asioista? Koska mä en koe, että mulla olisi kyseisiin aiheisiin yhtään mitään uutta annettavaa. Loistavia hyvinvointi-, treeni -ja sisustusblogeja on pilvin pimein. Enkä myöskään suhtaudu mihinkään niistä aiheista niin innolla, että niistä jatkuvasti haluaisin kirjoittaa.

Se ei ole todellakaan kauhean järkevää, sillä aina ohjeistetaan, että uudet blogit kannattaa ehdottomasti profiloida johonkin tiettyyn aihealueeseen. Mutta en mä välitä siitä, teen mieluusti asian omalla tavallani. Haen tästä kuitenkin itselleni vain harrastusta, en sen enempää.

Mä haluan kirjoittaa useista eri aiheista. Mä voin kirjoittaa myös aikaisemmin mainituista aiheista, mutta erityisesti pohdiskella eri ilmiöitä ja kertoa myös ehkä jopa omista epävarmuuksistani ja vahvuuksistani. Elämästä noin ylipäänsä. Aiheista, joiden uskon koskettavan myös muita itseni lisäksi.

Oikeastaan sillä ei ole väliä, kuinka moni luki tämän postauksen. Huikeaa kuitenkin, että just sä luit tämän. Katostaan mitä tästä tulee, odotan sitä innolla. En halua olla omien epävarmuuksieni uhri, vaan tehdä jotain itselleni epätyypillistä.

Hyvä tästä vielä tulee :) 

– Sonja