Ladataan...
elojsa

Huh, elämä yllättää! Aika hienoa ja hieman rohkeaakin ottaa tuleva vastaan. Viikko sitten oltiin jo lähtökuopissa ja ajatuksen ja suunnitelmien tasolla jo lähdössä Suomeen. Suunnitelmat muuttuivat kun vuokranantajamme Tukholmassa pyysi meitä jäämään hänen asuntoonsa vielä. Olo oli niin epätodellinen!

Ja me jäätiin. Työt ja tiimi säilyi, lapsen koulu ja luokka myös, mieli on rauhallinen ja tuntuu täysin oikealta jäädä. Kaikkihan on vasta niin alussa, on niin paljon nähtävää ja koettavaa - ei me oltu vielä valmiita todella lähtemään. Joten Tukholma, tuntuu siltä että tämä on K O T I :)

Syksy saapui viimein myös Tukholmaan, luonto on kaunis ja menneen viikonlopun agendana oli tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Erittäin onnistuneita ne olivatkin! Kuvia ei ole viikonlopulta lainkaan, kaikki on taltioituna mieleen.. ja ne kuvat mielessä ovat kauniita. Uusi viikko alkoi erittäin energisenä, kunpa se myös jatkuu niin.

Ladataan...

Ladataan...
elojsa

Voi miksi elämä ei voi vain olla helppoa, mietin viime yönä. Toisaalta, miten määrittää helpon ja mahtavatko asiat olla enää niin mielekkäitä, jos ne ovat helppoja? Täysikuu taivaalla ei antanut nukkua tälläkään kertaa, reilu kahden tunnin ajan sitä tuijottelin ja kuuntelin V:n tuhinaa viereisessä sängyssä. Yöllä mietiskely saattaa olla kohtalokasta ainakin omalla kohdallani, kun pää ja ajatukset ovat kuin Rooman kartta jossa mikään tie ei johda suoraan kohti toista.

Kelataanpa viikonloppua taaksepäin.

Perjantaina työpäivän ja fridayfikan jälkeen otettiin työkaverin ja V:n kanssa suomenlaiva kohti Turkua. Laivalla maistui yhdet kuoharilasilliset ennen hyttitarinoita, naurua ja tosiasioita. Ei vitsit kuinka teki hyvää pohtia ääneen näitä meidän kaikkia miljoonia muutoksia, joita on meneillään ja tuloillaan. Kerroin lähesryvästä paluustamme Tampereelle ja siitä kuinka vaikeaa siitä on ollut kertoa - ja on - erityisesti osalle ihmisistä. On ollut vaikeaa kertoa muutoksista heille jotka siihen tavalla tai toisella liittyvät ja sitten on ollut todella vaikeaa kertoa muutoksista heille joita siltä haluaisi muka säästää, jotka kuitenkin ansaitsevat tietää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin..

Jo laivan vasta irtauduttua satamasta, alkoi kurkkua kuristaa ja ahdistava olo vähenevistä päivistä vallata mieltä.

Kuinka sitä voi halutakaan niin paljon jotain ja tiedostaa samalla, että siitä on luovuttava? Aivan mielettömän outoa yrittää nähdä eteenpäin ja ajatella tulevista mahdollisuuksista hyvää, kun ei tiedä mitä on vastassa ja aiemmasta ei halua luopua. Tukholma, me ollaan sun taas tulevaisuudessa, pienen tauon jälkeen. Vedetään henkeä siellä lintukodossa joitakin kuukausia ja kypsytellään menneen ja tulevan yhteistyötä paremmaksi.

Lauantai oli rento, oikeinkin nautinnollinen ja kului kutoen ja metsäretkeillen Lempäälässä. Olo oli hyvä ja pojatkin sain mukaani, mielellään tulivatkin. Auringonlasku klo 19:25 oli kaunis, luonto oli kaunis. Pojat menivät piilosta, tutkivat sieniä, kiipesivät puuhun. Ne ovat niitä poikien töitä :)

Sunnuntaina oli poikani pitkään odotetut syntymäpäivät Megazonessa. Voi kuinka oli hauskaa kun lähes kaikki kutsutut pojat pääsivät osallistumaan, tilattiin pizzaa ja saatiin vielä viisi "ylimääräistä" osallistujaa yhden pojan veljestä ja serkuista. V on pelannut Fortnitea näiden ystävänsä serkkupoikien kanssa ja oli enemmän kuin innoissaan että pääsi myös viimein tapaamaan heidät. Pyydettiin kaikki herkuttelemaan meidän kanssa ja V oli itsekin sitä mieltä että ystävänsä serkkujen osallistuminen oli kuin yksi lahja lisää.

Hikisten synttäreiden jälkeen poikkesimme asuntonäyttöön ja V jäi Amuriin ystävälleen. Myöhemmin häntä hakiessani juutuimme kahvittelemaan pariks tunniksi ja ihailemaan poikien yhteispelejä. Aivan mainio päivä, kunnes heräsin yöllä ajatuksiini....

Tämän päivän suunnitelma paisui ja paisui ja lopulta päivään mahtui uskomattoman paljon (ja siltä kyllä tuntuu); työterveys- ja laboratorioasioita, tulevalla työpaikalla sopimusasioiden kirjoittamista, kaksi asuntonäyttöä, Prismakäynti, ruoanlaittoa, lapselle takin osto, V:n haku ystävältään, lenkki keskustasta Kaarilaan, yhteydenottoja sinne ja tuonne kuluvaa viikkoa valmistellen (lapsi jäi viikoksi Suomeen keskiviikkoisen menonsa vuoksi).. On oikeastaan olo että aiemmat kaksi päivää ovat syystäkin olleet rauhallisia korkeamman tahon toimesta, valmistaen minua tämän päivän mylläkkään. Nyt istun Paunussa matkalla kohti kotia. Villit laivamatkan suunnitelmat ovat kudonta ja tv:n katselu ;)

Ladataan...
elojsa

 

 

me

Aika kertoa meistä, paljasjalkaisista tamperelaisista seikkailulla (enimmäkseen ja tällä hetkellä) Tukholmassa. Meitä on minä ja poikani, reipas kansainvälisessä koulussa kolmatta luokkaa käyvä urheilijanuorukainen. V:ssa virtaa myös tanskalaista verta, sitä superonnellisten ja hyvää elämää arvostavien ihmisten geeniä.

Tukholmassa olemme töideni perässä ja juuri sen aikaa kuin kaikki tuntuu hyvältä. Tavoiteaika joka asetettiin Suomesta lähtiessä, ollaan saavutettu. Palaamme Suomeen pian ja se on melkoinen tunteiden vuoristorata (erityisesti Tukholmaa kohtaan) jota viime aikoina on allekirjoittanut käynyt läpi. Olisiko Tukholma kuitenkin meille se paikka jonne jäätäisiin tai palattaisiin, pysyvämmin?

arki on arkea ulkomaillakin

..vain eri maisemissa. Ajatus paluusta Tampereelle on, ja kun me palataan, on meillä monta tarinaa Tukholmasta kerrottavana. Meidän tavoite oli ennen lähtöä että koetaan arkea yhdessä muuallakin kuin lintukodossa Tampereella ja uskalletaan yrittää ja rikastua niillä kokemuksilla. Kokemuksia todella ollaan jo saatu ja kaikista huolenaiheista, uusista monimutkaisistakin byrokratia-asioista ja mukavista tapahtumista ollaan jo kerätty melkoinen arkku täyteen tarinoita.

Tukholmassa me koetaan erilaista arkea kuin Suomessa, vaikka silti niin samanlaista. Työ- ja koulumatkat kuljetaan tunnelbanalla - Tampereella pyörällä tai kävellen. Työpäivät venyvät helpostikin pidemmiksi Tukholmassa kuin Suomessa, mutta sen ohella työpaikalla on viikottain herkkuja (jokaperjantainen fridayfika, maanantainen suomifika, jäätelökone..), tapahtumia ja erityisesti niitä omia mielekkäitä töitä, joiden vuoksi pitkäkään työpäivä harvemmin tuntuu pitkältä. Eväät teen töihin yhtä useasti kuin Suomessakin ollessa, vaikka ravintoloita ja erinomaisia lounasvaihtoehtoja onkin tarjolla tosi paljon. Mielekkäitä harrastuksia on Tukholmassa tarjolla samalla mitalla (ellei enemmänkin) kuin Tampereella (tai no, Sorin Sirkusta ei kyllä voita mikään).

Arkea auttaa tukiverkosto ja meidän ymmärrys ja apu toisiamme kohtaan. Meidän tukiverkko on Suomessa, muutamia tuttavia myös Tukholmassa, joilta tarvittaessa ollaan saatu ja saadaan apua. V on aloittanut koulun ja fritidsin eli aamu- ja iltapäiväkerhon koululla. Uusia tuttavuuksia on syntynyt meille molemmille ja arvostetaan sitä suuresti! Opettajat, esimiehet, työkaverit ja muut tuttavat ovat tärkeitä paloja tässä palapelissä ja näitä kokemuksia haaliessa.

Lapsi kaipaa Tampereelta eniten kavereita, kouluaan ja jopa läksyjä (jota en olisi uskonut). Hän on kuitenkin onneksi innoissaan myös meren toisella puolen sillä tietää että palatessamme Suomeen, odottaa häntä sama koulu, tuttu opettaja ja luokka. Ajatuksesta ulkomaille lähdöstä puhuttiin totta kai avoimesti ja kypsyteltiin ideaa yhdessä päivittäin, vaikka kaikki tapahtuikin lopulta nopeasti. Ennen lähtöä kasvatettiin puuta, nyt kerätään satoa :)

Itse kaipaan Tamperetta, meidän "omaa" maaseutua ja sitä tasapainoa ja erityistä hyvää mieltä jonka niistä saan.  Kaipaan myös omia huonekaluja ja perhettä, joskin perheemme on toistaiseksi levittäytynyt jopa Kreikkaan.. Tukholmassa olon myötä nähdään asioita Suomessa eri tavoin, jo nyt. Itselleni ei ole koskaan tärkeintä ollut raha vaan hyvä mieli, rikastuttavat kokemukset ja niiden tuoma onnellisuus. Kun kerää paloja eri paikoista, saa kokoon suuren elämän palapelin :) kliseisesti arvostan elämän tuomia haasteita ja luotan, että kaikella on tarkoituksensa.

 

/Jenni

Pages