Parin päivän Berliini

Berliiniin!

Isoisän 80-vuotisjuhlat oli helposti yhdistettävissä V:n 10-vuotisreissuksi: teimme parin päivän matkan Berliiniin ja valitsin meille kivan hotellin yöpaikaksi (Hampton by Hilton Berlin City West) keskeltä kaupunkia. Etukäteen en suunnitellut meille tekemistä paljoakaan, vaan tarkoitus oli viettää aikaa lapsen toivoman tekemisen parissa 🙂

Lapsi sai kuulla meidän kahdenkeskisestä Berliinin reissusta vasta päivää ennen koko Saksan matkaa, mutta ei ollut yhtä yllättynyt tästä pysähdyksestä Berliinissä, kuin mielettömästä 5-vuotislahjastaan (viisi vuotta sitten 😉 ), jolloin matkustimme pariksi yöksi Kööpenhaminaan, ja lapsi kuuli reissusta vasta edellisiltana. Tätä muistellaan vieläkin! Tuolloin V myös tiesi minne mennä, nyt oli vastassa aivan uusi kaupunki.

Saavuimme tiistaina aamupäivällä Berliinin päärautatieasemalle ja juuri ennen kuin jäimme pois junasta, muistin, että Marcuksen isä suositteli dinosaurusteemalla mainostettua Berliinin luonnonhistoriallista museota: Museum für Naturkunde Berlin. Muistatte varmaankin, kuinka ylistin upeaa (ilmaista!) Tukholman Naturhistoriska Riksmuseetia tässä kirjoituksessa, ja odotukset olivat korkealla nytkin. Meillä kävi mieletön tuuri – luonnonhistoriallinen museo näytti nimittäin sijaitsevan vain 12 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Lähdimme asemalta kävellen hieman kiertotietä, sillä ensin piti napata pari hyvää Pokemonia.

Sisäänpääsy 10-vuotiaalta + yhdeltä aikuiselta: 9 eur. Luonnonhistoriallinen museo oli todella kiva, mutta taisin odottaa jotakin yhtä suureellista kuin meillä täällä Tukholmassa on. Hieman typerää asettaa odotuksia täysin eri maan museolle, ja kun tajusin tämän visiittimme aikana, päätin että parasta vain nauttia. V piti jälleen enimmäkseen kiviosastosta ja meteoriittitarinoista ja dinosaurukset käytiin läpi melko nopeasti. Pidimme museosta ja suosittelen käyntiä täällä pienempienkin lasten kanssa. Museoon voi ottaa myös omat eväät mukaan, sillä eväiden syömiselle on varattu oma, erillinen alueensa.

Ennen sisäänkirjautumista hotelliin ja ollessamme jo nälkäisiä, poikkesimme Schwarzes Cafe -kahvilaan. Saimme suosituksen tästä paikasta, joka on berliiniläiseen tapaan avoinna lähes 24/7! Kahvila sattui sijaitsemaan aivan hotellimme lähellä. Vasta maksuvaiheessa huomasin kysyä mahdollisuutta korttimaksuun, joka johti siihen että juoksin (kirjaimellisesti) ympäri lähikortteleita, automaattia etsien, sillä välin kun V jäi kahvilaan odottamaan tavaroiden kanssa.. Marcus on painottanut, että Saksassa todella käytetään lähes vain käteistä, ja tämän automaatin etsimisen jälkeen muistan sen varmasti. Mainittakoon, että päinvastoin, Tukholmassa on jo useampi kauppa ja kahvila, jossa käteistä ei oteta vastaan lainkaan. Maassa maan tavalla, ja sekös on hienoa matkailussa :)

 

Lyhyen rentoilun jälkeen otimme S-junan Alexanderplatzille, ajatuksena käydä Fernsehturmissa eli Berliinin tv-tornissa. Koska illalle parin tunnin päähän oli jo illallissuunnitelmia minun työkavereiden kanssa, skippasimme pitkät jonot ja kalliin hinnan ja jätimme käymättä ylhäällä tornissa. Sen sijaan satuimme Alexanderplatzin Oktoberfest-tapahtumaan jossa V otettiin mukaan kolmen breakdance-tanssijamiehen streetdance -tanssiin, ihailimme turistijuttuja eli musiikkia, katuun maalattuja eri maiden lippuja ja lapsi hyppi sekä suihkulähteen reunalla että kuminauha-trampoliinilla (6 eur/10 min). Meno Alexanderplatzilla oli melko turistimaista, mutta mikä tärkeintä, teimme asioita lapsen toiveiden mukaisesti. Illallinen muutaman pysäkin päässä Ostkreuzin aseman tuntumassa minun työkavereiden kanssa kruunasi illan – ja jälleen olimme täysin valmista kauraa hotellille päin palatessa.

Seuraava aamu valkeni, kirjaimellisesti, sillä taivas oli alkuun täysin valkea pilvistä. Aamiaisen aikana satoi ja poikkesin pikaisesti ostoksille Zoologische Gartenin pysäkin nurkille, hankkien urheiluun soveltuvat vaatteet. Kaikki Sangerhausenissa syödyt kakut, tortut ja piirakat tuntuivat vyötäröllä ja koska halusimme olla aamun vain hotellilla, oli hauskaa tutustua hotellin kuntosaliin. Olimme ainoat, V sai myös juosta juoksumatolla ja koittaa crosstraineria.

Sateen laantuessa lähdimme kävelylle ilman päämäärää. Aivan mahtava idea ja annoin lapsen opastaa, minne kulkisimme. Päädyimme sattumalta eläintarhan nurkalle ja koska aikaa oli vielä muutama tunti, ostimme liput ja painelimme kartan kanssa kohti pandoja, siitä kirahvien ja elefanttien ohi. Tyttöpanda Meng Meng olikin yllätykseksemme saanut juuri vauvoja 31.8, joten hänen äitiysaikansa oli rauhoitettua ja yleisölle oli nähtävissä vain toinen pandoista, suloinen Jiao Qing. Eläintarhassa oli raikas ilma, liikenteen melu ei kantautunut eläintarhan hiekkateille ja suuren, upean leikkipaikan löytäessään V sanoi että ”äiti sunkin pitäisi leikkiä enemmän”. Siinä hän on kyllä aivan oikeassa! Minne se leikkiminen on unohtunut?

Mukavaa syyskuun viimeisen päivän iltaa :)
-Jenni

Ps. Berliinin eläintarhan leikkipuisto, se jonne vielä menemme uudelleen leikkimään (minäkin!), oli valtavan moniulotteinen – tässä pieni osa: