Out of office – matkoilla 🙂

Lähdimme viime perjantaina Saksaan, lentäen Berliiniin. Reissumme kulkisi Berliinistä edelleen Sangerhausenin kylään junalla, jota ympäröi kaunis Hartzin vuoristo ja joka sijaitsee parin tunnin päässä Berliinistä etelään, jonne junayhteydet ovat oikein hyvät.

Berliinissä oli huomattavasti lämpimämpi ilma kuin Tukholmassa ja jo koneessa Marcus himoitsi berliiniläistä döneriä, jonka vuoksi pysähdyimmekin herkulliselle kebabille ennen rautatieasemalle lähtöä. Pieninkin pitää kebabista ja kaikkien dönerit juomineen maksoi yhteensä 10 eur.. gotta love Berlin.

Koska matkamme ajoittui perjantai-iltaan, varasimme junaliput jo etukäteen. Matkamme koostui kahdesta junaosuudesta: matkasimme ensin nopealla junalla Berliinistä Halleen, jossa oli junan vaihto verkkaisempaan versioon, ja nokka kohti Sangerhausenia. Tässä vaiheessa ulkona oli jo pimeää ja maisemien katselu vaihtui uutisten lukemiseen.

Ensimmäinen ilta meni melko väsyneissä tunnelmissa ja vietimme iltaa Marcuksen perheen kanssa. V sai uuden ystävän Simonasta, Marcuksen äidistä, joka oli ostanut hänelle kuusi kindermunaa, petzejä, keksejä ja suklaanappeja. Tie meidän 10-vuotiaan sydämeen käy suklaan kautta 😀

Lauantaina valmistauduimme illan juhliin. Matkamme pääasiallinen syy oli ehdottomasti lauantaiset Marcuksen isoisän 80-vuotisjuhlat, mutta myös tuleva Berliinin visiitti kahdestaan lapsen kanssa: yksi lapsen 10-vuotislahjoista.

Valmistauduimme, pelailimme, kävimme ostoksilla ja kahvittelimme ennen juhlia. Mainitsin varmastikin aiemmin, kuinka Sangerhausenissa käydessä kielimuuri on todellinen, sillä perheestä vai muutama osaa englantia. Tämä ei haitannut menoa ja näillä saksalaisilla syntymäpäivillä myös V oli menossa mukana yömyöhään asti, ohjelmassa oli paljon laulua harmonikalla ja kitaralla säestettynä ja hauskoja leikkejä joihin jopa kielimuurista huolimatta minäkin osallistuin.

Omasta mielestäni hauskin leikki oli salainen tehtäväleikki, jossa jokaiselle jaettiin illan mittaan pieni paperirulla. Paperirullassa oli tehtävä ja osassa lisäksi kellonaika tehtävän tekemiselle. Marcuksen veljen tehtävänä oli 10 minuutin ajan vain esittää kysymyksiä ja vastata kysymällä, V sai hauskan tehtävän ”ala taputtamaan kun muut jo lopettavat taputtamisen” (hän otti tämän vakavasti ja toteutti tätä koko loppuillan), eräs joutui kävelemään wc:stä pari paperinpalaa housujen reunasta roikkuen, yhden tuli kerätä astioita ja auttaa baarissa kymmenen minuutin ajan.. oli hauskaa!

Sunnuntaina teimme Marcuksen kanssa pitkän kävelylenkin ihaillen Hartzin vuoristoa auringon laskiessa vuorten taa. Poikkesimme myös maalle isovanhempien luo, jossa pieni parikuukautinen kissanpentu vei täysin huomiomme 🙂

Maanantaina olimme huomattavasti energisempiä kuin sunnuntaina. Kävelylenkit (Pokemon Go:n kanssa ja ilman) ja keskustelut menivät kuin siivillä, kuten aika Sangerhausenissa yleensäkin. Aamupäivällä ajoimme kuparikaivoksen juurelle ja pienen metsälenkin jälkeen lähdimme kapuamaan kaivoksen rinnettä ylös. V on erittäin kiinnostunut kivistä ja mineraaleista ja monena päivänä miettinyt, mistä voisimme etsiä ametisteja ja muita hienoja kiviä. Löysimme kaivoksesta kaivetuista kivistä monta erikoista kiveä, joista muutaman otimme mukaamme.

Kiipesimme ylös 372 metrin korkeuteen kaivosvuoren reunaa ja nautimme näystä: Hartzin vuoristosta ja Sangerhausenista. Kaivoksella kiipeämistä ei (ymmärrettävästi turvallisuussyistä) suositella muulloin kuin kahdesti vuodessa järjestettävinä tapahtumina. Kiipeäminen ylöspäin oli huomattavasti helpompaa kuin alastulo, mutta olimme varovaisia ja otimme erittäin varmoja askelia myös alas.

Vaikka lounaat, päivälliset ja niiden välissä olevat kahvihetket vietimmekin aina eri perheenjäsenten luona, ei taaskaan tuntunut siltä, että olisimme vain juosseet paikasta toiseen. Loma Sangerhausenissa teki hyvää ja matka sai jatkua kohti Berliiniä.