Finska Församlingen eli suomalainen kirkko jonka seurakuntaan kuulumme, järjesti ensi kertaa tänä vuonna 10-vuotta täyttäville lapsille yhteisen synttärijuhlan. Kutsun saimme jo keväällä ja ilmoittauduimme välittömästi. Lapseni oli tainnut hetkellisesti unohtaa juhlan, sillä ollessaan edellisyön parhaan ystävänsä luona, oli hän piilosta leikkiessään piiloutunut takkaan. Hiiltä löytyi sekä päänahasta että verkkatakista, joten vaihdoimme vaatteet ennen juhlan alkua.

Ennen kymmenvuotissynttäreitä kävelimme Hötorgetilta Gamla Staniin kauniissa auringonpaisteessa. Poikkesimme kahville ja smoothielle ja juttelimme lapsen kanssa siitä, kuinka harvoin enää käymme viikonloppukävelyllä ihan ydinkeskustassa 🙂

Kymmenvuotiaiden juhla oli mukava ja seurakunta oli suunnitellut sopivaa ohjelmaa. Lapset harjoittelivat ja esittivät meille vanhemmille sirkusta kirkossa, ja muutaman vuoden Sorin Sirkus -kokemuksella V esiintyi tasapainoillen rolalla.

Meille, etenkin minulle, oli tärkeää osallistua tähän ainutkertaiseen tapahtumaan kahdesta syystä: muistan edelleen oman, seurakunnan järjestämän 10-vuotisjuhlan joka pidettiin Tullikamarin Pakkahuoneella vuonna 1996 – sekä ehkä vielä sen tärkeämmän vuoksi; verkostoitumisen.

Olenko kertonut, kuinka toistaiseksi kaikki V:n kaverit ovat muunmaalaisia kuin suomalaisia? Kansainvälisessä koulussa ei ole ketään toista, jonka kanssa puhua suomea. Ja onnenpotku olikin että synttärijuhlaan osallistuimme – V tutustui mukavaan paikalliseen poikaan jonka kanssa voi puhua suomea! Ihan mahtavaa.