Täällä Tukholmassa on Suomi-instituutilla kirjasto, josta käymme toisinaan lainaamassa suomenkielisiä kirjoja. Sekä lapsille että aikuisille on, ainakin meidä tarpeisiin, tarpeeksi suuri valikoima. Pidän tärkeänä että V lukee suomea eikä jää jälkeen äidinkielen kehityksestä. Itse olen ollut lukutoukka aina ala-asteelta asti – Neiti Etsivät (joita keräsinkin ja jotka edelleen ovat tallessa äidin talolla) olivat omia lempikirjojani joita suorastaan a h m i n . Muistan lukeneeni ruokapöydässä, bussimatkoilla, sängyssä, aivan kaikkialla 🙂

V ei ole aivan yhtä lailla kaltaiseni lukutoukka, päinvastoin. Erityisesti ääneen lukeminen jännittää häntä ja mieluiten hän lukisi Aku Ankkoja. Tuohan kyllä sopii! Pidän tärkeänä kannustaa häntä lukemiseen ja toivon kovasti että jopa Aku Ankkoja lukemalla saattaisi syttyä se kipinä lukemiseen. Iloinen uutinen oli, että vaikkakin asumme Tukholmassa, on myös V saanut ilmaisen Aku Ankka -lehden neljän viikon ajan, toimitettuna äitini osoitteeseen. Pokkareita ostan toisinaan Suomessa käydessämme ja nappaamme minun vanhoja Aku Ankka -pokkareita mukaamme Tampereelta.

Viime viikonloppu oli ilon viikonloppu: sain hakemani uuden työn yrityksessämme, kävimme kolmisin hetken tauon jälkeen uimassa Kungsholmenissa (meidän vakkariuimahalli) ja hain lauantaina meille uudet kirjat kirjastosta.

Helppolukuinen ”Tsatsiki ja kaverit” kuulosti hyvältä (ja yhden Tsatsiki-elokuvan nähneenä, joka löytyy Netflixistä, tiesin jo kirjankin kertovan V:n ikäisestä tukholmalaispojasta), jota aloimmekin viikonloppuna lukemaan. Minä luen, V lukee ja keksimme myös lukea vuorosanoja ääneen vuorotellen 🙂 lapsihan ihan innostui tästä! Olemme lukeneet kolmosluokkalaisen Tsatsikin seikkailusta Tukholman Kungsholmenissa nyt joka ilta – lapsi on pyytänyt lukemaan tätä ennen nukkumaan menoa joka ilta! Uskomatonta! Tunnen mukavan ilon ja onnistumisen tunteen sisälläni ja kannustan lasta edelleen tässä lukuasiassa. Ennen kuin tämä kirja on luettu, on toki pakko lainata lisää.. Tulevalle reissulle on ehdottomasti haettava parikin uutta Tsatsiki -kirjaa.

Tukholmalaisen, kolmosluokkalaisen pojan elämä ei ole aina helppoa tai päivät lyhyitä, ei oikeassa elämässä eikä Tsatsiki-kirjoissa. Huomaan kuinka lapsi kuuntelee (fiktiivisiä) omanikäisensä pojan seikkailuja erittäin tarkasti. Kirjan tapahtumapaikat sijoittuvat meille tutuille Tukholman alueille. Ehkä tästä on alkanut uusi lukemisen aikakausi V:n elämässä, toivottavasti 🙂

Lukuterveisin, Jenni