Tukholman kuukaudet, 4-7
Kuukausi 4: syyskuu 2018
Suomen-visiitit jatkuivat. Alkukuussa kummipoika täytti yksi vuotta, juhlimme häntä Hämeenpuistossa, ja tein yötä myöten omenahilloa äidin luona. Suomessa oli raikas ilma ja kaunis alkava syksy, joka on ihan lempparivuodenaikani. Tuli käveltyä paljon.
Lapsen kanssa päivät olivat mukavia ja rentoja ja kävimme kävelyillä sekä keskustassa että asuinalueellamme, jonka huomasimme sijaitsevan aivan metsän laidalla. Viisi minuuttia kotiovelta ja luonto oli siinä. Kerran lenkillä edessäni oli yhtäkkiä kaksi peuraa. Peurat ovat mulle oikein tuttuja, mutta en arvellut niitä olevan meidän naapurustossa, näin lähellä Tukholman keskustaa. Enpä tiennyt, että tulen yllättymään kesällä vielä enemmän..
Syntymäpäivänään lapsi sai koulusta kynän. Karkkien tarjoaminen luokkakavereille syntymäpäivinä on kiellettyä – koululla on ehdoton nut-policy eli kielto kaikelle pähkinää sisältävälle ruoalle ja tätä varotaan vakaasti – ja puolestaan synttärisankarille annetaan pieni lahja. Mukava ele, vaikkakaan koulussa lapsi ei kynää tarvitse: koulun ”outous” on siinä, että tunneilla muistiinpanot kirjoitetaan kirjoituspöytien kansiin, josta merkinnät pyyhitään päivän jälkeen pois.
19. syyskuuta oli melkoinen metrokaaospäivä, johon liittyen tarkemman jutun löydät täältä. Tämä on jäänyt mieleeni ehkä suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että emme olleet asuneet uudessa kodissa kuin noin kuukauden ja emme tienneet kunnolla ollenkaan, millä muulla kuin tunnelbanalla (metro) kotiin pääsemme.
Lapsi vietti syntymäpäiviä Tampereella Megazonessa syyskuisena viikonloppuna. Mukana olivat Suomen-kaveriporukka ja jopa muutama extravieraskin. Minä kipitin hakemassa Kotipizzasta monta pizzaa samalla kun lapset pelasivat lasersotaa. Päivä oli onnistunut. Synttäriviikonlopun jälkeen lapsi jäi Tampereella viikoksi – siellä hänellä oli Billy Elliotiin koe-esiintyminen. Hain lapsen Tampereelta seuraavana viikonloppuna takaisin kotiin Ruotsiin 🙂
Kuukausi 5: lokakuu 2018
Lokakuu alkoi vauhdikkaasti, mutta samalla niin rauhallisesti. Marcuksen kanssa tutustuttiin ja alettiin pitämään yhtä. Ensimmäisellä tapaamisella (töiden ulkopuolella) kävimme kahvilla Wilmer´sissä, kävelimme tämän jälkeen koko Kungsholmenin ympäri ja poikkesimme burgereille ihan lempparipaikkaani eli Kungsholmenin Krubbiin. Heti seuraavana päivänä kävelimme asuinalueellamme ja Marcus näki ensimmäistä kertaa Rågsvedin graffitialueen – ja ihastui. Toi kuulemma mieleen kodin, Saksan.
Syyskuussa söimme paljon pizzaa, ”löytäessämme” kotimme naapurista hyvän pizzerian. Annin, Aneten ja V:n kanssa kävimme Djurgården-Tappara pelissä Hovetissa (Globen). Lenkkeily sujui joten kuten, työkavereiden kanssa osallistuin kahdellekin lyhyelle after workille ja syysloman kutsuessa lapsi lensi ensimmäistä kertaa ikinä yksin – Tampereelle. Tampereen kentällä häntä oli vastassa kummisetä Pekka ja minä tuijotin flightradaria herkeämättä koko lennon ajan, ollessani junassa matkalla Tukholman keskustaan. Lapsi vietti syyslomaa Tampereella ja minä tein töitä Tukholmassa. Lomaviikon loppupuolella hain hänet Tampereelta ja oli ihanaa olla jälleen yhdessä.
Yksi kuukauden kohokohtia oli, kun löysimme kotimme läheltä Lidlin. Marcus sen löysi, lempikauppani, ja tästä lähin kävimme Lidlissä viikottain.
YK:n päivänä lapsen koulussa järjestettiin potluck. Tämä on kuulemma perinne. Jokainen tuo ruokalajin joka liittyy omaan maahansa, ja jakaa siitä myös muille. Lounasta koululla ei ole tänä päivänä, vaan lapset ja opettajat syövät potluck-ruokalajeja. Minä paistoin cocktailpiirakoita iltamyöhään ennen YK:n päivää ja lapsi vei niitä suuren lasivuoallisen kouluun seuraavana päivänä. Ne olivat Lidlin cocktailpiirakoita ja ihan hyvä vaihtoehto sille, että emme olisi vieneet mitään.
Halloweenin aikaan sovimme, että kaiverramme kurpitsoja. Ostimme kolme kurpitsaa ja vietimme sunnuntaita kaivertamalla omanlaisemme naamat niihin. Hauskaa yhteistä tekemistä, johon lapsi jo välillä väsyi, mutta teki kuitenkin päivän mittaan omansa loppuun. Lapsen lemppari Muumi-jakso on muuten aina ollut se, jossa Mamma kasvattaa suuren kurpitsan ;) Kaiverretusta sisällöstä teimme kurpitsa-porkkanakeittoa, jota saimmekin monta litraa.
Kuukauden viimeisenä päivänä lapsi lähti ensimmäistä kertaa yökylään Tukholman-kaverille, Milanille. Olin iloinen siitä, että vihdoin hän tunsi löytäneensä parhaan ystävän myös Tukholmasta. Äitinä tämä oli harmittanut minua, että hyvän ystävän löytämisessä saattaa kestää pitkäänkin. Vihdoin lapsi saattoi sanoa, että Milan on ystävä.
Kuukausi 6: marraskuu 2018
Halloweenina halusimme nähdä myös Gröna Lundin. Nyt kun lapsella oli hyvä ystävä, oli otollista pyytää Milan mukaan. Vietettiin viileä marraskuun alun päivä huvipuistossa poikien ja Marcuksen kanssa. Huvipuistoilun jälkeen kävimme Maxissa hamppareilla.. ihan lasten unelmapäivä.
Marcus vei mut ja V:n ensimmäistä kertaa Hammarbyn peliin. Se oli samalla ikonisen Hammarbyn pelaajan, Kennedyn, jäähyväismatsi.
Milan vietti synttäreitään Tolvissa Globenilla, jossa lapset saivat keilata pari tuntia. Saman päivän iltana askartelimme Kungsholmenilla joulukortteja. Oli kuulemma Marcuksen ensimmäinen kerta, sitten lapsuuden.
Marraskuussa me kaikki kolme matkustettiin Suomeen. Minun oli tarkoitus myydä autoni tänä viikonloppuna, ja näin myös tein. Oli Marcuksen ensimmäinen kerta Suomen kamaralla (Ahvenanmaalla hän kuulemma oli ollut taannoin yhdessä jalkkispelissä). Tampereella kävelimme ympäriinsä, esittelin keskustaa ja lähialueita. Reittimme kulki Hotelli Torni ja sen kahvio – Kelloportinkadun punatiilirakennukset – Patosilta – Tallipiha – Näsinkallio – Tallipiha uudelleen – Finlaysonin alue – Kauppahalli (O´hana) – Pyynikin näkötorni auringonlaskussa – kävely Ranta-Kaarilaan. Reilu 10 km saimme tuolla reitillä kulutettua. Illalla Marcus koki ensimmäisen aidon, suomalaisen saunakokemuksen puusaunassa oluen kanssa.
Reissusta jäi hyvä mieli ja Marcus totesi olevansa vain positiivisesti yllättynyt Tampereesta. Kuinka paljon historiaa ja kauniita, karuja rakennuksia kaupungissa onkaan. Taisi siis viimeistään uskoa, että Tampere on paras ;)
Lapsi tuli jälleen hieman kurkkukipuiseksi paluumatkalla – laivan ilmastointi, vaikka kuinka sitä säätäisi, on vaan liian ”kova” hänelle. Lapsella oli näytelmäharjoituksia fritidsissä joulujuhlaa varten.
Kävimme bussilla IKEAssa ostamassa uusia patjoja ja joululeivontaan liittyviä tavaroita.
Kuukausi 7: joulukuu 2018.
Poikkesimme Solnaan megaloppikselle työkaverini Hannan kanssa. Mitään emme löytäneet mutta tapahtuma oli mukava. Lapsella oli ensimmäinen hammaslääkärikäynti Ruotsissa. Kävin myös ensimmäistä kertaa Årstassa, saadessani itselleni suosituksen hyvästä hammaslääkäristä. Muistan hämmentyneeni Årsta sijainnista – kuinka lähellä työpaikkaani se olikaan.
Maksoin Ruotsin ID-korttimaksuni, 39 eur. Viimein sain senkin hankittua ja haettuakin, vaikkakin Skatteverketin ilmoitukset valmiista kortista eivät tulleet minulle perille ja tämä aiheutti ylimääräisiä yhteydenottoja Skatteverketin puoleen.
Kuun alussa myös Riikka & Jesse poikkesivat viikonlopuksi meille. Olipa mukavaa jälleen, vaikka visiitti olikin lyhyt parin yön mittainen.
Marcuksen syntymäpäivää juhlistimme pizzoilla kotona ja herkuilla Gamla Stanin Stadsmissionetin kahvilassa.
Erään työpäivän jälkeen, ostimme kotiin kävellessämme pienen joulukuusen ja sille Clas Ohlsonilta mustan metallisen ruukun. Halusimme fiilistellä kuusta kunnolla ennen kuin lähtisimme kaikki joulun viettoon tahoillemme.
Ilahduin fritidsin joulushowsta ikihyvikseni: V ja muutama muu poika olivat tehneet Fortnite-koreografian ihan itse – tanssin, joka sisälti useita Fortnite -tansseja. Se oli mieletöntä ja innostavaa ennen kaikkea. Pojat tanssivat niin hienosti, että muutaman viikon yritin suostutella lasta aloittamaan tanssin. Katsoin (ja katson edelleen) tätä hyvän mielen tanssivideota usein edelleen.
Kudoin Marcuksen äidille petroolinsinisen villakaulahuivin joululahjaksi. Oli outoa valita väri henkilölle jota en ollut koskaan tavannut. Lahjan saaja ihastui (onneksi) huiviin ja käyttikin sitä jo joulun aikaan, vaikka Sangerhausenissa olikin ollut +10 astetta lämmintä.
Aloitimme uimisen Kronobergsbadetissa Kungsholmenilla ja innoissamme hankimme heti kymppikortit hallille.
Joulua edeltävänä viikonloppuna me matkustimme Suomeen lapsen kanssa. Marcus lensi Saksaan pariksi viikoksi. Jouluaattona kävin perinteisesti juoksulenkillä ja tuntemattoman vastaantulijan hyvän joulun toivotus ilahdutti. Laitoimme pojat katsomaan Heinähattu & Vilttitossu -elokuvan Plevnaan samalla kun kävimme äitini kanssa katsomassa Juice -elokuvan. Mä olen yksi suurimmista Juicen musiikin rakastajista, ainakin näin luulen, ja vaikka ajatus leffaan menosta joulupäivänä tuntui oudolta, oli se vaan mentävä. Ja se kannatti.
Palattuamme Tukholmaan pelailimme kyllästymiseen asti Ticket to Ridea ja odottelimme Marcuksen paluuta. Marcus palasi uudeksi vuodeksi Tukholmaan ja tuon vietimme kaikki yhdessä Rågsvedissa. Näimme asuntomme parvekkeelle raketteja Kungsholmenista asti, kuuntelimme musiikkia ja pelailimme kaikki yhdessä hopeiset tötteröhatut päässä.