Sukupuolineutraalisuus uhka vai mahdollisuus?

DISCLAIMER!!!! TEKSTI SISÄLTÄÄ OMIA MIELIPITEITÄ, MITKÄ SAATTAVAT JOHTAA MUIDEN IHMISTEN HERMOSTUMISEEN!! ANTEEKSI ETUKÄTEEN!!!

 

Kuinka ihanaa on tulla kotiin toiminnan täyteisen päivän jälkeen, ja mätkähtää sohvalle katsomaan putousta oman rakkaan kanssa. Se on ehkä yksi parhaimmista tunteista ikinä. Hieman myöhemmin iltakahvia juodessa, huomasin facebookin ihmeellisestä maailmasta, että putouksen sukupuolineutraalia yhtiskuntaa kuvaava sketsi oli herättänyt paljon ristiriitaisia tuntemuksia, mikä ei hirveämmin yllättänyt. Itsessäni taas kyseinen kuvaelma ei herättänyt mitään muuta tunnetta kuin huvittavuutta ja leveän hymyn, jopa vakavahko poikaystäväni naurahteli vieressä.

Kerran kun asia on jo kaikkien huulilla, haluaisin itsekkin ilmaista mielipiteeni sketsistä, sekä siinä pilkatusta aiheesta. Mielestäni sukupuolineutraali yhteiskunta on aivan MAHTAVA juttu! Olen ylpeä siitä, että voimme täällä Suomessa elää vapaasti, ilman pelkoa (ainahan asia ei ole näin, mutta suurimmaksi osaksi). Jokaisella ihmisellä on oikeus olla sellaisia, kuin he itse haluavat olla. 

Tottakai asialla on kääntöpuolensa. Sukupuolineutraalisuuden liiallisuuksiin vieminen on hieman etovaa. On hyvä lopettaa huipulla, silloin kun kaikilla on hyvä olla. Kuvitelkaa nyt, jos asia etenee liiallisuuksiin, mahdollisesti emme käytä enää nimityksiä äiti, isä, mummi ja ukki. Moni muukin nimitys saattaisi kadota liiallisen neutraalisuuden myötä, mikä johtaisi sanaston uusimiseen. Moni varmaankin nauttisi sen ajan elämästä, kun tasa-arvo olisi täydellistä, mutta jotkin pienemmät tahot eivät. Tai no mistäpä minä sen tiedän, kun en ole hirveän sosiaalinenkaan tai mitään.

Edelleenkään en ole sukupuolineutraalismia vastaan, vaan kannustan sen lisäämistä pienissä määrin 🙂