Upea Normal People, kirjana ja sarjana

Sally Rooneyn Normal People oli viimeinen kirja, jonka luin viime vuonna. Viimeinen muttei vähäisin, ei alkuunkaan. Kun tartuin Rooneyn esikoiseen Keskusteluja ystävien keskeen -kirjaan, en vielä aivan ymmärtänyt mistä on kyse. Kirja oli mielestäni hyvä, mutta ei mitenkään mullistava. (Olen miettinyt vaikuttiko kokemukseeni lukukieli: luin Normal Peoplen alkuperäiskielellä, englanniksi, kun taas Keskusteluja ystävien kesken suomeksi. Rooneyn käyttämä kieli teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin Normal Peoplea. Taidan etsiä käsiini alkuperäisen version myös Rooneyn esikoisesta ja ottaa sen kanssa uusintakierroksen.) Normal People sen sijaan oli mielestäni fantastinen ja sai minut todella odottamaan Rooneyn seuraavaa kirjaa, josta tosin ei taida olla vielä muita takuita kuin se, että Rooney toivoo sen olevan ”the best thing I’ve ever done”. 

Rooneyn kirjoitustyyli on näennäisesti kepeä, joka on ihanaa ja tuo kirjaan oman taikansa. Kepeys ei kuitenkaan ole kaikki: näennäinen kepeys kätkee alleen paljon syvällisiä merkityksiä ja teemoja. Kirja on samaan aikaan raastava ja haikea ja kuvaa tarkkanäköisesti Mariannen ja Connelin suhdetta vuosien vieriessä.

Loppuun ilouutisia kaikille Rooneyn ystäville: Normal Peoplen TV-versio sai ensi-iltansa BBC:llä huhtikuussa ja sarjan kaikki jaksot tulevat näkyviin Yle Areenaan toukokuun lopussa. Usein suhtaudun hieman skeptisesti kirjojen elokuva- ja TV-versioihin, mutta tämän suhteen olen toiveikas: esimerkiksi The Guardian on antanut sarjalle viisi tähteä ja ylistävät arvostelut.