Vuonna 2019 luin – 26 kirjaa viime vuodelta

Parin vuoden takainen uudenvuodenlupaukseni oli, että opettelen taas lukemaan. Huomasin muutama vuosi sitten, kuinka keskittymiskykyni lukemisen suhteen oli täysin kadonnut: rauhoittuminen kirjan ääreen tuntui lähes mahdottomalta. Päässäni pyöri samaan aikaan tuhat asiaa ja juonen hidas rakentuminen tuntui kestämättömältä. ”Kenellä on aikaa?”, ajattelin ja tulin siihen tulokseen, että minulla pitäisi olla. Tai ainakin haluan, että on. Pääni taisi olla liian tottunut tauottomaan Instagramin selaamiseen ja jatkuvaan informaatiotulvaan.  Päätin, että luen 12 kirjaa, yhden per kuukausi. Tavoite-orientoitunut minäni oli enemmän kuin tyytyväinen, kun puhelimessani oleva lista luetuista kirjoista kasvoi ja vuoden lopussa 12 kirjaa olikin tuplaantunut. Tässä siis 24+2 kirjaa, jotka luin vuonna 2019.

  1. Michelle Obama – Becoming
  2. Elizabeth Gilbert – Big Magic
  3. Maaret Kallio – Inhimillisiä kohtaamisia
  4. Eveliina Nieminen – Late Bloomers
  5. Jani Toivola – Kirje tyttärelleni
  6. Karoliina Sallinen – Tee-se-itse vauva
  7. Chimamanda Ngozi Adichie – Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
  8. Roxanne Gay – Bad Feminist
  9. Patti Smith – Just Kids
  10. Koko Hubara – Ruskeat tytöt
  11. Emilia Vuorisalmi – Sekaisin lovesta
  12. Nathan Hill – Nix
  13. Jojo Moyes – Elä rohkeasti
  14. Sally Rooney – Keskusteluja ystävien kesken
  15. Minja Koskela – Ennen kaikkea feministi
  16. Helmi Kekkonen – Olipa kerran äiti
  17. Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää
  18. Jennifer Clement – Rakkaudesta aseisiin
  19. Pajtim Statovci – Bolla
  20. Chimamanda Ngozi Adichie – Rakas ystäväni tai 15 ehdotuksen feministinen manifesti
  21. Mari Kakkonen – Minä olen Anna Puu
  22. Tarja Virolainen – Juoksijan sielu
  23. Maria Veitola – Veitola toisinpäin
  24. Saku Tuominen – Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruuasta
  25. Joel Dicker – Totuus Harry Quebertin tapauksesta
  26. Sally Rooney – Normal People

2019 halusin ymmärtää ja oppia lisää feminismistä. En voi tarpeeksi suositella Chimamanda Ngozi Adichien esseitä ja Roxanne Gayn ja Minja Koskelan kirjoja. Myös Koko Hubaran Ruskeat tytöt on kirja, jota suosittelen kaikille. Jokainen edellä mainituista avarsi omaa maailmankuvaani ja osoitti esimerkiksi sen, kuinka etuoikeutettu olen. Omien etuoikeuksien ymmärtäminen muuttaa tapaa katsoa asioita ja maailmaa ja olen iloinen, että minulle on käynyt niin.

Olen aina pitänyt romaaneista ja mukaansatempaavissa romaaneissa tiivistyy se, mitä itse rakastan lukemisessa – hyvät romaanit tarjoavat mahdollisuuden elää useita erilaisia elämiä. Lisäelämiä minulle tarjosivat viime vuonna Pajtim Statovcin Bolla, Sally Rooneyn kirjat (pidin erityisesti Normal Peoplesta, jonka luin englanniksi. Alkuperäiskielellä luettuna kirjassa oli jotain erityisen viehättävää), Nathan Hillin Nix ja toiseksi viimeisimpänä oleva Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jota en malttanut laskea käsistäni. Pidin kirjasta niin paljon, että osa minusta toivoo, että en olisi vielä lukenut sitä, vaan pääsisin vasta aloittamaan sen. Pidin myös kovasti Jennifer Clementin kirjasta Rakkaudesta aseisiin.

Tarkoitukseni ei ollut nostaa jokaista viime vuonna lukemaani kirjaa esille erikseen, mutta jatkan silti vielä: Jani Toivolan Kirje tyttärelleni jäi mieleeni erityisesti, koska Toivolalla on erityinen kyky nostaa esille arkisia pieniä asioita, jotka ovat niin kovin samastuttavia, mutta samalla välillä vaikeasti sanoitettavia. Patti Smithin Just Kids – hävettää, että luin tämän vasta nyt. Ja Saku Tuomisen viimeisin kirja, taattua laatua. Opin ja inspiroiduin. Haluaisin teipata kirjan sivuja seinille muistuttamaan pienten asioiden merkityksestä ja siitä, kuinka yksinkertaiset asiat ovat usein kaikista parhaimpia (kuten hyvä suola).

Vuoden 2019 uudenvuodenlupauksellani oli harvinaisen pitkä elämä – vaikka en normaalisti edes usko uudenvuodenlupauksiin.  Lukemisen olisin sallinut jatkuvan ilman erillistä lupausta myös vuonna 2020, mutta joudun myöntämään, että tämän vuoden saldoni on alle viisi luettua kirjaa – luettujen kirjojen muistilistani ei ole siis paljon pidentynyt. Juuri päättyneiden yliopisto-opintojen ja gradun jälkeen kirjaan tarttuminen ei ole houkutellut ja uskokaa, olen yrittänyt! Ehkä kaipaan vielä hieman lepoa lukemisesta, mutta odotan jo, että pääsen taas kirjoihin käsiksi. Romaanit ja elämäkerrat kiinnostavat, vinkatkaa minulle omat suosikkinne! Ehkä äänikirjat voisivat myös olla pehmeämpi lasku takaisin kirjojen pariin.

Puhelimessani on pitkä lista kirjoista, jotka haluaisin lukea (hello listafriikki ja neitsyt-luonne!) Tänä vuonna haluaisin viimein lukea Anna Kareninan loppuun – aloitin ja lopetin kirjan pidettyäni sitä aivan liian kauan lainassa kirjastolta. Huomasin kirjan äitini kirjahyllyssä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kirja oli piiloutunut kirjahyllyn ovenkarmin taakse ja huomasin sen nyt kirjastojen ollessa kiinni poikkeusajan vuoksi. Selkeä merkki Leolta minulle – lue tämä klassikko loppuun.

Oletko lukenut listalla olevia kirjoja? Mikä oli suosikkisi?

Ps. Postauksen kuvat on otettu Strand-kirjakaupassa New Yorkissa, joka on yksi suosikkipaikoistani koko maailmassa.

Kommentit (5)
  1. Näkymättömät naiset – ajatuksia uutuuskirjasta, tasa-arvosta ja naisjohtajuudesta – Emenchy | Lily
    8.6.2020, 14:32

    […] tasa-arvoa ja feminismiä käsittelevällä kirjalla, joiden pariin pääsyä en malta odottaa. Aiemmin tänä vuonna kadoksissa ollut lukuintoni näyttää löytäneen tiensä takaisin […]

  2. Etuoikeutettu, mitä voit tehdä – luku- ja podcast-suosituksia antirasisiseen toimintaan – Emenchy | Lily
    1.6.2020, 17:25

    […] viime vuonna lukemistani kirjoista, nostin esille Koko Hubaran Ruskeat tytöt -kirjan yhtenä parhaista lukukokemuksista. Ruskeat […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *