Mitä luin vuonna 2022? En melkein mitään

Blah, lannistava otsikko, mutta valitettavasti totuuden mukainen – en lukenut vuonna 2022 oikeastaan mitään. Tai luinhan minä, yöimetysten lomassa Hesaria puhelimen kelmeässä valossa enemmän kuin koskaan. Puolisoni ihmetteli jonain aamuna miten tiedän niin paljon liigakiekon tilanteesta – öisin oli yllättävän paljon aikaa perehtyä jokaiseen kiinnostavaan ja ei niin kiinnostavaan uutiseen vauvan nukuttamisen lomassa. Huonona puolena öisissä lukuhetkissä (unen laadun huonontumisen lisäksi) oli se, että usein en muistanut puoliakaan siitä mitä olin lukenut ja luin seuraavana yönä samaa, ilmeisesti otsikon perusteella todella kiinnostavaa, uutista uudestaan.

Vaikka en ole tänä vuonna tainnut lukea yhtä kirjaa lukuun ottamatta ainuttakaan kirjaa loppuun, ainakaan yrittämisestä en voi itseäni syyttää. Olen kantanut yöpöydälleni tänä vuonna elämäkertoja, Finlandia-voittajan, myyntimenestyksen, matkaoppaan… Kaikki edellä mainitut olen aloittanut ja sittemmin myös lopettanut ja päätynyt taas kerran selaamaan puhelinta juuri ennen nukkumaan menoa. Huoh.

Yksi kirja kuitenkin läpäisi yöpöytäseulani ja ei päätynyt kuukausien päästä pölyttyneenä takaisin kirjahyllyyn. Joël Dickerin Huoneen 622 arvoitus kaappasi viikoksi kaiken liikenevän vapaa-aikani ja lukukokemus oli yhtä huumaava kuin ensimmäisen Dickerin kirjan kanssa, jota en myöskään malttanut laskea käsistäni.

Ongelmani lukemisessa on sama kuin varmasti monilla muilla nykyään: keskittymiskykyni kirjojen suhteen on muuttunut olemattomaksi ja omalla kohdallani vielä suurempana kompastuskivenä näyttäytyy aika tai noh, sen puute. Aika on mielestäni kuitenkin maailman typerin tekosyy, sillä joka sunnuntai iPhone muistuttaa minua ruutuajastani ja silloin huomaan todellakin, että minulla olisi aikaa lukea romaani jos toinenkin.

Eilen töistä tullessa kotoa odotti ihana yllätys puolisolta, Satu Rämön Hildur-dekkari, josta olin maininnut edellisviikolla. Ensimmäiset sivut vaikuttivat lupaavalta ja kirja on markkinoitu huippuhyvin. Kiinnostaa siis todellakin tietää, what’s the fuzz about. Aina kun aloitan uuden kirjan, kuten myös eilen, mietin, miksi en tee tätä, miksi en lue, useammin. Jo ensimmäiset sivut tuntuvat laskevan niin sykkeen kuin hartiat sille tasolle, mille ne kuuluvat.

Illan suunnitelma: ei Instagramin vaan Islannin ihmeelliseen maailmaan.

kulttuuri ajattelin-tanaan kirjat suosittelen
Kommentit (3)
  1. Omaan lukuhermoon Huoneen 622 arvoitus osui kyllä erinomaisesti, kirja oli mielestäni aika samantyyppinen Quebertin suhteen siinä, että piti rakenteensa vuoksi tiukasti otteessaan. Osasin siis odottaa jotain sen kaltaista ja se sopi hyvin kesän viihdykkeeksi, tarvitsin itse siinä kohtaa juuri sellaista kirjaa, jolla sai lukuinnon nousemaan, kun kirjaa ei malttanut laskea käsistään.

    Itse en ollut edes törmännyt tuohon Dickeriin kirjaan, minkä mainitsit – pitääkin tutustua tapaukseen.

    Kiva kun kommentoit! 🙂

  2. Oliko se Dicker hyvä? Quebert kesti toisenkin lukemisen mut Stephanie Mailer oli niin kamalaa luettavaa et jäi kesken,joten tuomitsin Dickerin vähän one hit wonderiksi.

    1. Omaan lukuhermoon Huoneen 622 arvoitus osui kyllä erinomaisesti, kirja oli mielestäni aika samantyyppinen Quebertin suhteen siinä, että piti rakenteensa vuoksi tiukasti otteessaan. Osasin siis odottaa jotain sen kaltaista ja se sopi hyvin kesän viihdykkeeksi, tarvitsin itse siinä kohtaa juuri sellaista kirjaa, jolla sai lukuinnon nousemaan, kun kirjaa ei malttanut laskea käsistään.

      Itse en ollut edes törmännyt tuohon Dickeriin kirjaan, minkä mainitsit – pitääkin tutustua tapaukseen.

      Kiva kun kommentoit! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *