Hyvät ystäväni

Minulla on aina ollut paljon kavereita. Kasvoin lapsuuteni toisten lapsien seurassa, vaikka minulla ei sisaruksia olekaan. Vietin paljon aikaa serkkujeni kanssa ja olin perhepäivähoidossa samojen viiden lapsen kanssa koko päiväkotiaikani.

 

Ala-asteella kuuluin kuuden tytön muodostamaan ryhmään. Yksi heistä oli paras ystäväni ja olimme tunteneet jo pikkuvauvoista asti, koska äitimme olivat ystäviä keskenään. Kävimme kaverieni kanssa jo pienestä pitäen yhdessä ravintolassa syömässä ja yövyimme usein toistemme luona. Vanhempamme olivat hyvin erilaisia. Parilla tytöllä oli todella boheemit vanhemmat. Toisen kodissa seikkaili kaksi vapaana olevaa kilpikonnaa (jotka olivat joskus pitempiäkin aikoja ”hukassa”) ja kerran myös vähän aikaa minipossu. Toisen koti oli kuin linna, jossa oli paljon sokkeloisia huoneita ja mm. yksi tila, jossa oli ihan oikeaksi kaupaksi suunniteltu leikkipaikka kassoineen ja liukuhihnoineen.

 

Olimme kaikki todella erilaisia, mutta se ei haitannut ketään. Minusta tuntuu että jo lapsesta lähtenyt erilaisten ihmisten kanssa ajan viettänyt on tehnyt minusta suvaitsevamman ja sosiaalisemman ihmisen. Ala-asteen loppuessa olimme jo lähteneet kasvamaan hieman erilleen toisistamme ja yläasteen alkaessa tiivis ystävyys oli jo loppunut. Olen kuitenkin vielä nykyäänkin kaikkien kaveri ja lapsuusmuistoja ei kukaan onneksi voi viedä minulta pois. Saan vieläkin hymyn huulille kun muistelen porukan pienintä tyttöä, joka pinkaisi karkuun opettajan jalkojen välistä kun jouduimme jälki-istuntoon. (Ja mikä oli syy? No, sanotaanko näin että kun ristipiston takapuolelle piti kirjoittaa oma nimi, meillä oli vähän eri takapuolet mielessä..)

 

”Mitä enemmän ympyröit elämääsi erilaisilla ihmisillä, sitä suvaitsevaisemmaksi muutut itsekin ihmisenä.”

 

 

Yläasteelle siirtyessä kaveriporukkani muuttui. Vaihdoin koulua ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Pian ympärilleni oli muodostunut taas uudenlainen, tämäkin kuuden tytön muodostama ryhmä. Yläaste meni kaikenlaisten kokeilujen, tyttöjeniltojen, kotibileiden ja ihastuksien siivittämänä ja kuulun siihen onnekkaaseen ryhmään, joilla yläasteesta ei ole huonoja muistoja. Meikkasimme ja laitoimme toistemme hiuksia. Vaihtelimme vaatteita ja olimme aina toistemme tukena kun jonkun poikaystävä paljastuikin paskiaiseksi tai jollakin meni huonosti kotona. Olimme toistemme tukiverkko.

 

”Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät esitä negatiivisia kommentteja luonteestasi tai ulkonäöstäsi. Hyvä itsetunto rakentuu myös toisten positiivisesta palautteesta, vaikka tärkeintä onkin että rakastat itse itseäsi.”

 

 

Ysiluokalla tutustuin eri koulussa olevaan tyttöön, josta tuli paras ystäväni. Olimme kirjaimellisesti kuin paita ja peppu. Ystävyytemme jatkui aina lukioon saakka ja vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Kuuluimme taas kerran isompaan tyttöporukkaan, mutta olimme kuitenkin loppujen lopuksi me kaksi vastaan maailma. Päiväkirjan sivut ovat täynnä villejä seikkailuja ja pohdintoja maailmasta. Osasin lukea ystäväni jokaisen ilmeen ja joskus tuntui että välillämme kulki näkymätön johto, jonka kautta tiesimme jokaisen toisen ajatuksen.  Aikuisiän kynnyksellä tapahtui jotain ja ystävyytemme loppui kuin seinään. Vaikka pieniä merkkejä alkoikin jossain vaiheessa näkyä, en vieläkään osaa tarkalleen selittää mitä meille tapahtui. Kaipaan ystävääni vieläkin paljon. Ikävä on käsin kosketeltavaa.

 

”Joskus ystävyys vain loppuu. Ystävyydellä ja parisuhteella ei ole niin suurta eroa. Kummankin toipumiseen menee aikaa, mutta aina on mahdollista löytää uusi.”

 

 

Aikuisiällä minulla on ollut monta hyvää ystävää. Muutama niistä jäi kotipaikkakunnalleni ja pidän vieläkin heihin yhteyttä ja näemme aina kun menen käymään kotona. Näiden ystävien kanssa olen jakanut jo vähän raskaampia asioita.  Olen kuunnellut ja kertonut paljon ja minusta tuntuu että olemme tehneet toistemme taakkaa vähän helpommaksi kantaa. Maailma on ajanut meitä eri suuntiin, mutta aina kun näemme tuntuu että emme olisi olleet erossa hetkeäkään.

 

”Syvät ystävyyssuhteet syntyvät molempien keskinäisestä luottamuksesta ja uskalluksesta jakaa henkilökohtaisia ja joskus raskaitakin asioita.”

 

 

Kaksi vuotta sitten tutustuin entisen työpaikan kautta ystävääni Suviin. Se oli ystävyyttä ensisilmäyksellä. Olimme molemmat melko hämmentyneitä miten äkkiä meistä tuli ystäviä. Jotenkin vain puhuimme samaa kieltä. Asumme tällä hetkellä eri paikkakunnilla, mutta olen aivan varma että Suvi tulee kiikkumaan viereeni samanlaiseen kiikkustuoliin vanhainkodissa. Suvi olet paras! Olin kuvitellut että aikuisiällä ystvystyminen olisi jotenkin mahdotonta, mutta olen todistanut tämän väitteen vääräksi. Ystäviä voi saada koko elämän ajan, täytyy vain pitää sydän avoimena!

 

”Koskaan ei ole liian myöhäistä saada uutta ystävää.”

 

Suvi ja minä 2011 Ilosaaressa. Sydämet pullollaan Yonan keikalla pidettiin toisia kädestä kiinni.

 

Nykyisessä koulussani olen saanut monta ihanaa ystävää! Heistä läheisimpien kanssa olemme taas jakaneet elämiemme hyviä ja huonoja asioita. Olemme kaikki tulleet nykyiselle paikkakunnallemme erilaisista elämäntilanteista ja kaikilla on ollut enemmän tai vähemmän pakka kasassa. Monia iltoja olemme vain puhuneet ja puhuneet. Jakaneet viinipulloja ja sydänsuruja. Näiden(kin) tyttöjen kanssa tulen varmasti olemaan ystäviä aina sinne hamaan loppuun asti.

 

”Paras tapa päästä eroon pahasta olosta on puhua. Puhu, puhu, puhu. Jos sinulla ei ole läheisiä jolle kertoa huolistasi, on aina olemassa ammatillinen apu. Esimerkiksi kouluista löytyy yleensä psykologi, jolle voit luottamuksellisesti puhua.”

 

 

Olen hyvin kiitollinen jokaisesta kaveristani ja ystävästä. En olisi tällainen ilman heitä. Muistakaa tietyin välein kertoa ystävillenne kuinka paljon heistä välität. Minä en olisi mitään ilman omiani.

 

 

Tätä kirjoittaessani Spotifyissa soi mitä sattui, mutta tämä kappale olkoot omistettu kaikille ystävilleni:

 

• PMMP- Mummola

”Jos oisit kohtelias hyvätapainen,
jos oisit vähemmän vittumainen
tai äiti teresan sukulainen.

Jos joka sanasi ois kukkapuska,
jolla pois pyyhittäisiin maailman tuska.

Jos lempivärisi ei olisi musta,
olisit vain vieras muiden joukosssa.

Et oma itsesi”

 
 

-Emilia

 

(Kuvat Ilosaari-kuvaa lukuunottamatta weheartit.com, ajatukset omiani.)